skip to Main Content
Sitsimuistoja, Osa 1

Sitsimuistoja, osa 1

Post Series: Kerran lytkyläinen aina lytkyläinen
Share with your friends










Submit

50 vuoden aikana lappeen Rannoille on kehittynyt oma opiskelija kulttuurinsa ja näin juhlavuoden lopuksi sitä katsellaan muutamalta näkökannalta joulukuun ajan. Ensimmäiset kaksi viikkoa käsitellään sitsikulttuuria ja sen kehityksestä vuosijuhliakin vetäneen Nakkiksen näkökulmasta.

Millainen Lappeenrannan sitsikulttuuri on mielestäsi?

Loppujen lopuksi katsoin varmaan sitsejä useammin toastmasterin kuin ”asiakkaan” paikalta, joten näkökulmani voi olla vähän erilainen kuin tavallisella sitsaajalla.

Edellisistä sitseistäkin on jo hetki, mutta minun aikanani sitsikulttuurissa ei ollut juuri valittamista. Tietenkin niitä olisi saanut olla enemmän, mutta enpä itsekään niitä ollut puuhaamassa enempää, joten pata kattilaa soimaa.

Entäs teekkarisitsikulttuuri?

Mielestäni teekkarisitsikulttuuri ja sitsikulttuuri Lappeenrannassa on ihan sama asia. Tosin ihan puhtailla kylterisitseillä en koskaan tainnut ollakaan. Kuitenkin esim. Lytky meets Killoissa kylterit oli ihan samalla tavalla kuin teekkaritkin. Käsittääkseni kyltereillä oli ainakin jossain vaiheessa muutamia ”omia” lauluja, mutta en ole siitäkään ihan varma.

Minkälainen Lappeenrannan sitsikulttuuri on mielestäsi verrattuna esimerkiksi muihin paikkakuntiin?

Minulle jäi ainakin sellainen kuva, että esimerkiksi Otaniemessä sitsejä saattaisi olla enemmän ja niitä arvostettaisiin hieman korkeammalle. 

Lappeenrannassa sitsit olivat oikeastaan aina jonkin killan omat kun taas Espoolaisilla oli enemmän jonkin teeman ympärille rakentuvia sitsejä tai yhteissitsejä. Hyvänä esimerkkinä käy Koneinsinöörikillan ja Yliopiston farmasiakunnan vuosittaiset yhteiset sitsit. Ajavana voimana toimii tietysti sukupuolijakauma, joka on molemmilla sama, mutta eri suuntaan. Teekkarit kutsuvat niitä nimellä ”farmasitsit” ja farmasisteille sama juhla on ”KiKsit”. 

Tamperelaiset sitsaa aika samaan tyyliin kuin me ja oululaiset vähän räyhäkkäämmin. Ja kuten muinainen roomalainen sananlasku kuuluu: ”Oulu pilaa aina kaiken.”

Onko sitsit mielestäsi muuttuneet vuosien aikana? Miten?

Kun aloitin opinnot, oli sitseillä käytössä oikeastaan aina ”penaltti” eli rangaistus huonosta käytöksestä. Toisena opiskeluvuotenani LTKY halusi sitsaamiseen jonkinlaisen yleisen ohjeistuksen tai ohjesäännön. Olin ehtinyt kiertää aika monet sitsit niin lappeessa kuin ulkopaikkakunnillakin jo fuksivuonna, joten minut kutsuttiin mukaan porukkaan. Sitsitoimikunnaksi sitä taidettiin kutsua. Yhtenä avainasiana toimikunta päätyi esittämään, että penaltti ei kuulu Lappeenrannan sitseille.

Penaltti oli, ja on, ongelmallinen käytäntö, koska ainakin takavuosina se tuppasi olemaan jotain todella pahanmakuista viinaa. Ja koska sitseillä huonosti käyttäytyy ne, jotka ovat eniten kännissä, niin ei se penaltti ainakaan mitään auta. Joku saattoi jopa pitää sitä tavoiteltavana asiana. Pahimmillaan penaltin jälkiä siivoiltiin sitten kellarin käytäviltä ja mietittiin, että menipä hienosti.

Jossain kohti penaltti yritti tehdä paluuta, mutta toivottavasti huonolla menestyksellä…

Muuten minusta sitsit ei kummemmin muuttuneet sillä aikaa, mitä minä siellä pyörin. Joskin se oli kiva huomata, että niiden määrä ehkä lisääntyi hieman. Muistaakseni aluksi oli pelkästään fuksisitsit kaikille ja siihen se sitten melkein jäikin. Jossain vaiheessa Wapulle ilmestyi ulkoilmasitsit, ystävänpäivälle sitsit jne. Ja useampi kilta käsittääkseni pitää erilaisia Wanhojen sitsejä varttuneemmille opiskelijoilleen. 

Millaiselta sitsitrendi näyttää? (esim. tuleeko kulttuuri muuttumaan)

Minä olen siihen vähän huono ihminen vastaamaan. Toivottavasti hyvältä ja toivottavasti ei ainakaan liikaa. Joskin olen ymmärtänyt, että opiskeluaikojen tiukempi rajaaminen vähentää jopa teekkareiden intoa osallistua rientoihin ja aktiviteetteihin. Toivoisin sitseille riittävän kuitenkin aikaa.

Yksi mahdollinen muutos voi kummuta siitä faktasta, että nuoriso ei nykyisin ryyppää niin paljon kuin ennen.

Kirjoittaja

Antti Karhu Kuvaaja: Jami Ivanoff

Nakkiksenakin tunnettu Antti on entinen keteläinen ja hänelle on myönnetty vuonna 2015 LTKY:n hopeinen ansiomerkki.

Share with your friends










Submit
Back To Top