skip to Main Content
Koneenrakennuskillan Historiikki – Konetekniikan Kilta

Koneenrakennuskillan historiikki – Konetekniikan kilta

Post Series: Kiltahistoriikit
Share with your friends










Submit

Lukuvuonna 1973-1974 LTKK:ssa olleista osastoista viimeisenä kiltansa saivat perustettua koneenrakentajat. Sen säännöt vahvistettiin LTKY:n edustajistossa helmikuussa 1974.

Hitaudesta huolimatta, tai ehkä juuri sen ansiosta KRK sai järjestettäväkseen vuoden tärkeimmän juhlan, Wapun 1974. Samana vuonna ehdittiin tutustua oman alan teollisuuteen Uudessakaupungissa ja Raumalla, järjestää tiedostustilaisuus diplomityön tekemisestä, sekä juhlia 50- vuotiasta professori Niilo Teeriä. KRK loi kansallisia ja kansainvälisiä suhteita toisiin alan opiskelijoihin. Ensimmäisen kerran KRK osallistui koneteekkareiden neuvottelupäiville Otaniemessä 1975. Pohjoismaiden koneteekkareiden neuvottelupäiville osallistuttiin ensimmäisen kerran vuonna 1978 Lundissa, Ruotsissa.

Vuonna 1974 Skinnarila oli umpimetsää, paitsi korkeakoulun työmaa, jossa harjannostajaiset oli juuri vietetty tammikuun alussa. Luentotilat sijaitsivat eri puolella kaupunkia, entisen rikkihappotehtaan konttorirakennuksesta satamapaviljonkiin, sillä Ylioppilaskunnalla ei ollut omia tiloja. Skinnarilasta oltiin kuitenkin bongattu hylätty maalaistalo kivinavettoineen, joista haaveiltiin ylioppilaskunnalle sitsi-illatkin kestäviä tiloja. Opiskelijat asuivat eri puolella kaupunkia, varsinaisia opiskelijataloja ei vielä ollut Parkkia ja Kareliaa lukuun ottamatta. Korkeakoulu oli kasvanut jo käsittämättömän suureksi 264 opiskelijan ahjoksi, joista koneenrakentajia oli 87.

Eri osastoja ei ollut vaan kaikki opiskelijat kuluivat koneosastolle, jolla oli kolme eri opintosuuntaa; koneenrakennus, voimatekniikka ja talousinsinööriopintosuunnat. Lukuvuoden aikana ensimmäiset 8 opiskelijaa valmistuivat diplomi-insinööreiksi. Tuolloin vietettiin siis tavanomaista matalaprofiilista teekkarielämää ja välillä perustettiin tarpeellisia elimiä opiskelijoiden arkea helpottamaan. Opiskelijatalosäätiö oli yksi tällaisista, ylioppilaskunnan edustajisto toinen.

Edustajiston myötä ylioppilaskunnan rooli muuttui enemmän katto-organisaatioksi. Ammattiaineiden opiskelun päästyä toden teolla vauhtiin, alkoivat opiskelijat kokoontua yhteen omien opintosuuntiensa sisällä. Tästä johtuen kiltojen perustaminen tuli tarpeelliseksi vastaamaan osittain niistä tehtävistä, joista ylioppilaskunta oli aiemmin huolehtinut. Eräänä kiltojen tärkeänä tehtävänä nähtiin opiskelijoiden viihtyvyyden ja harrastetoiminnan tukeminen. Koneenrakennuskillan perustamiskokous järjestettiin tammikuisena iltana 1974 Parkin kokoushuoneessa. Paikalla oli joukko aktiivisia koneenrakennusopintosuunnan opiskelijoita vahvistettuna koneenrakennuslaitoksen johtajalla, professori Niilo Teerellä, joka toimi ikään kuin puhemiehenä. Killan säännöt luotiin otaniemeläisen Koneinsinöörikillan sääntöjen pohjalta.

Kaplaaki, Armatuuri ja KRK perustettiin kahden kuukauden sisällä. KRK:n tavoitteena aikakaudelta säilyneen muinaisen lehtileikkeen mukaan, oli olla jäsentensä yhdyssiteenä sekä edistää heidän henkisiä ja ammatillisia pyrkimyksiään. Killan ensimmäisiä suuria hankkeita oli järjestää oman auton korjaamismahdollisuus.

Excursiotoiminta nähtiin myös tärkeänä. Ensimmäinen killan järjestämä excursio suuntautui huhtikuussa länteen, aina Uuteenkaupunkiin ja Poriin saakka, joissa kohteina olivat autotehdas ja Mäntyluodon telakka. Ensimmäisen kiltojen vastuulla olleen Wapun järjestelyvastuun myötä, hankki kilta vappurientoja varten useita sponsoreita. Eräs näistä oli väestönsuojelutoimisto. Tiedossa ei kuitenkaan ole, oliko tarkoitus suojella väestöä teekkareilta vai päinvastoin. Ohjelmassa oli kastamisen ja kaljaviestin lisäksi mm. sähkölevyn päällä istumista. Iltajuhlat olivat totuttuun tapaan menestys, josta kaikki osalliset selvisivät ilman kummempia vaurioita.

Historian saatossa KRK:n vakiintuneita perinteitä ovat olleet vahvasti alaan liittyvät excursiot, joita ovat esimerkiksi fuksikursio, ulkomaan pitkä excursio sekä eräänlaista kestävyyttä vaativa Kotimaan RanKka. Talvella 2019 henkiin elvytettiin pienen tauon jälkeen sKinnaRilapilKki -pilkkikilpailu, ja Wapun tienoilla järjestetään vuosittain koko perheen mäkiautotapahtuma, KRuisinKi, joka siirrettiin Skinnarilan piskuisesta mutkamäestä Lappeenrannan keskustaan, suuremman yleisön saavuttamiseksi keväällä 2018.

Koneteekkariperinteiden ylläpitämiseksi olemme olleet sisarkiltojemme tavoin suurella joukolla mukana vuosittaisilla Kirkastusjuhlilla, eli Kirkkareilla. Tuosta vuoden kohokohdasta ei vauhtia ja mielenkiintoisia tilanteita puutu, ja jälki onkin yleensä sen mukaista. Kiltamme silmäterä, vuoden 1974 Solifer SM -mopo kiertää kampusalueen tapahtumissa säännöllisesti, ja vastuussa olevan toimihenkilön tehtävänä on pitää sekä mopon kunnosta, että omasta ajokunnosta huolta. Soliferin suomennos, ”valon tuoja” kuvaakin hyvin yhteisöämme; Kansallinen koneteekkariveljeys on varmasti vertaansa vailla, ja maanläheisen alamme opiskelijat sopeutuvat saumattomasti yhteen niin killan sisällä, kuin yhteistyössä sisarkiltojenkin kanssa. Kiltahuoneemme muutti taannoin jälleen takaisin omalle paikalleen yliopiston ensimmäiseen rakennusvaiheeseen, ja kiltiksen remontoinnissa ja sisustuksessa eletään nyt viimeisiä, ratkaisevia hetkiä.

Vaikka KRK ei suuruudeltaan ole yliopiston suurimpia, voidaan todeta, että koneenrakennuksen suosio on jälleen nousussa sekä nykyisten opiskelijoiden, että yliopistoon pyrkijöiden keskuudessa. Suuren yleisön silmissä ainoita oikeita insinöörejä ovat nimenomaan siltojen, teiden ja koneiden rakentajat.

Kirjoittaja

KRKry Lappeenranta

Kirjoittaja

Teksti on kokoelma Heikki Hornbergin muistelmia ja nykyisen hallituksen päivityksiä.

Share with your friends










Submit
Back To Top