skip to Main Content
Opiskelijoiden Rooli Menestyvässä Yliopistossa
Kuvaaja: Teemu Leinonen

Opiskelijoiden rooli menestyvässä yliopistossa

Share with your friends










Submit

Ylioppilaskunnan tärkein rooli, syy olemassaololle ja peruste automaatiojäsenyydelle on edunvalvonta.

Silloin tällöin yliopiston henkilökunnan suhtautuminen palautteeseen hämmentää. Ikään kuin opiskelijat ilkeyttään arvostelisivat opettajien tai hallinnon toimintaa. Ilkeä palaute on asia erikseen ja henkilöön menevä “palaute” on harvoin rakentavaa. Mutta vaikka palautteesta puuttuisivat kehitysehdotukset, on se silti arvokasta.

Jos opiskelijoita kohdeltaisi kuin maksavia asiakkaita, seuraava skenaario kuulostaisi järjettömältä: Asiakas antaa palautetta palvelusta ja sanoo sen olevan huonoa. Palvelua tarjoava yritys toteaa “Et antanut konkreettisia kehitysehdotuksia, joten emme tee asialle mitään ja jätämme palautteesi huomiotta”.

On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että suuri osa henkilökunnasta reflektoi mistä negatiivinen palaute voisi johtua ja pyrkii aktiivisesti keskustelemaan opiskelijoiden kanssa siitä, mitä asialle voisi tehdä. Uskon vahvasti, että paras tapa motivoida opiskelijoita antamaan palautetta on ottaa palaute vastaan ja toimia sen pohjalta aktiivisesti.

”Laadukas opetus mahdollistaa tehokkaamman oppimisen ja korkean motivaation”

Välillä saattaaitse kultakin unohtua, että meillä on ihan oikeasti yhteinen tavoite: tehdä opiskelusta mahdollisimman laadukasta, tehokasta ja mukavaa.

Ymmärrän kyllä, että opiskelijoiden palaute voi välillä kuulostaa valittamiselta tai vastuun karttamiselta. Esimerkiksi kaksiportaisuuteen liittyvässä keskustelussa näin on saattanut käydä.Vapauden ja vastuun suhde on haastava aihe johon ei ole yksiselitteisiä ratkaisuja juuri millään hyvinvointivaltion alueella. Koulutus, työllistyminen, päihteet, liikenne… Kaikki ovat monisyisiä aiheita joista useimmilla on mielipide.

Mitä enemmän olen oppinut onnellisuudesta, motivaatiosta ja johtamisesta, sitä vakuuttuneempi olen vapauden ja henkilökohtaisen vastuun merkityksestä. Tietyt rajat tulee olla, mutta yliopistossa rajojen pitäisi tulla vastaan vain poikkeustapauksissa.

Esimerkkinä aiemmin mainitsemani kaksiportaisuus. Se luo merkityksettömän rajan joka haittaa opiskelijoiden etenemistä. Olkoonkin niin, että kaikki siihen liittyvät ongelmat voitaisiin muutamassa vuodessa korjata. Jos teennäisten rajojen sijaan keskityttäisiinkin opiskelijan auttamiseen ja vapauden lisäämiseen? Korjattaisiin ne ongelmat koska se nyt vaan on oikea tapa toimia?

”Joustavuus vähentää henkilökohtaisten alamäkien vaikutusta etenemiseen”

Lopputuloksena olisi motivoitunut ja hyvinvoiva opiskelija joka etenee aikataulussa. Ei siksi että hänen on pakko, vaan siksi että hän haluaa ja pystyy siihen.

En muista kuka alun perin sanoi että “vastakkainasettelun aika on ohi”, mutta samaistun lauseeseen vahvasti. Ei me opiskelijat yritetä olla vaikeita. Me yritämme auttaa. Ja sama pätee opettajiin, ainakin useimmiten

Vaikka kaksiportaisuus on tällä hetkellä opiskelijoiden ja ylioppilaskunnan suurimpia huolenaiheita, ei se ollut tämän kirjoituksen pointti. Tärkein viestini on se, että me kaikki haluamme lopulta samaa asiaa. Palautteelta puolustautumisen sijaan meidän tulee etsiä ratkaisuja, yhdessä.

”Hyvinvointiin panostaminen pitää opiskelijan toimintakykyisenä ympäri vuoden”

Tämän ei välttämättä tarvitse rajoittua pelkästään ylioppilaskunnan tai kiltojen aktiivitoimijoihin, jotka uhraavat omaa aikaansa nykyisten ja tulevien opiskelijoiden opintojen ja niiden vastapainon edistämiseksi. Moni muistaa kaksiportaisuustilaisuudessa esitetyn kommentin joka spekuloi, ettei asia kiinnosta kuin saliin tulleita. Ikään kuin esimerkiksi koulutusleikkaus olisi häirinnyt vain heitä jotka asiasta osoittivat mieltään? Toivon tämän lausahduksen olleen harkitsematon sammakko kiivaan keskustelun jälkeen, sillä muuten olisi syytä olla todella huolissaan yliopiston hallinnon kyvystä kolmikantaiseen työskentelyyn.

Henkilökohtaisesti toivon enemmän ongelmalähtöistä, ratkaisukeskeistä ja opiskelijoita osallistavaa yhteistyötä. Schoolien tasolla tästä on hyviä esimerkkejä ja lupaavia keskusteluja, mutta koko yliopiston tasolla parantamisen varaa on vielä reilusti. Ylioppilaskunta onkin jo tehnyt töitä HalloPeDien roolin vahvistamiseksi ja opiskelijoiden tuomiseksi lähemmäs suunnittelua ja päätöksentekoa. Tämä on yksi niistä kehityssuunnista, mitä henkilökohtaisesti odotan vuodelta 2019.

Kirjoittaja

Olli Kousa

Tekstin on kirjoittanut opiskelija, joka on ylpeä yliopistostaan ja antaa sen näkyä. Hän on viimeiset vuodet seurannut yliopiston toimintaa ja koulutuksen kehittymistä niin akateemisessa neuvostossa, kollegiossa, killan hallituksessa kuin edustajiston puheenjohtajana ja on kiitollinen saamastaan luottamuksesta opiskelija-aktiivina.

Share with your friends










Submit
Back To Top