skip to Main Content
Leijahiihtoa Saimaalla

Leijahiihtoa Saimaalla

Share with your friends










Submit

Leijahiihdon harrastajien määrä on noususuhdanteessa Suomessa, tietoa on saatavilla enemmän ja kokemuksiakin jaetaan esimerkiksi leijalautailuun erikoistuneella foorumilla.

Sain tietää lajista itse ensimmäisen kerran sattumalta ollessani Pallas-tunturilla vuonna 2016, kun leijahiihtoyhdistys piti leiriä siellä. Meno näytti mukavalta kerojen ja kurujen lomitse, useat leijat liikkuivat eri lakien yli toiseen ja kolmanteen. Itse ankkurihississä aikaa viettäen kiinnitinkin juuri huomiota tähän tunturien valtausporukkaan. Nämä leijalautailijat Pallaksen-tunturipuistossa omasivat selvästi laajemman hiihtoalueen, kuin minä ja ystäväni, joilla leijaa ei ollut. Leijan avulla tunturi-alueella on laajemmin ja enemmän saatavilla puuterilunta laskettelijalle tai lautailijalle, kuin ilman leijaa. Päädyin ostamaan leijan, trapetsin ja puomin käytettynä, lisäksi sain oikein tiivistä ja hyvää opastusta leijan entiseltä omistajalta.

Kävikin jo ensimmäisellä kerralla ilmi, että harrastajan on syytä tutustua netin tarjoamaan tietoon, osattava arvioida tuulen nopeutta, laatua ja paikkaa, jossa aikoo lajia harrastaa. Kuitenkin ihmeen kaupalla sainkin leijan ilmaan, vaikka tuulta olikin varsin niukalti, arvioisin 4 metriä sekunnissa. Turvajärjestelmiin tutustuminen kannattaa tehdä sisätiloissa ihan rauhassa tai sitten tyynenä päivänä ulkona. Vanhempiin puomeihin verrattuna turvajärjestelmät ja leijan handlaus onnistuu uusilla puomeilla paljon mukavammin. Ylipäätään kuulemma vasta viime vuosien leijat leijahiihtoon ovat kehittyneet niin, että vetäminen on helppoa.

10-luvun leijat tuntuvat sopivan varsin pieneen tilaan, tavallinen reppu toimii pakkauksena. Erityisesti viiden viime vuoden sisällä on kehitetty mukavia leijoja pitemmillekin leijavaelluksille, joissa leijan saa reppuun lennosta. Lähivuosina Suomessakin tunturihuippujen saavuttaminen jänkhällä onnistuu karvapohjaisten suksien sijaan avoimella patjaleijalla. Turvallisuusasiat leijailun suhteen tunturissa, jossa tuuliolosuhteet vaihtelevat voimakkaammin, on käytävä tarkemmin läpi. Laiejalla kiivetään laen päälle tuulen avulla, tämän jälkeen leija reppuun ja alas tunturista valitsemaansa reittiä, unohtamatta kuitenkaan turvallisuutta myös mahdollisten lumivyöryjen suhteen.

Lappeenrannassa tyypillinen päiväretki leijailijalle sopivalla länsituulella on kuulemani mukaan Sammonlahdesta Taipalsaareen päiväkahville ja takaisin. Pitemmille matkoille olisi syytä mennä vähintään kahden hengen voimin.  Suur-Saimaan ylitykseen vaadittaisiin jo hiukan enemmän tietotaitoa, johtuen mahdollisten virtauspaikkojen aiheuttamista sulista kohdista jäällä. Jäihin tippuminen on kuitenkin epätavallista, koska leijalla liikutaan varsin nopeasti ja henkilön painetta jään pintaan pienentää suksien antama leveys ja leijan vetovoima. Sulat paikat on myös helppo havaita.

Yllätyin lajin helppoudesta, vaikka kieltämättä leijan käytön opettelu on aiheuttanut päänsärkyä ja kirosanoja joskus. Tuulen tyynnyttyä voi seurauksena leijailijalle olla rauhallista odottelua keskellä järveä, siis korpea tai pahimmassa tapauksessa joutuu palaamaan hiihtämällä tai kävelemällä takaisin tien varteen, jos vaikuttaa ettei tuuli sinä päivänä ole palaamassa vetämään leijaa. Leijaillessa narut sotkeentuvat useasti tai melkein joka kerta, mutta taitava oppii selvittämään narut varsin nopeasti, ehkä noin 10 minuutissa. Leija siis kiinnitetään viidellä narulla trapetsiin, joka on istuma – tai vyötärömallia. Leijaillessa liikutaan tuulen suuntaan nähden oikealle tai vasemmalle jossain satunnaisessa kulmassa ylös tai alas. Mitä alempana leija lumen pintaan nähden on, sitä nopeammin pääsee eteenpäin. Leijoja on kolmea mallia avoin patjaleija, pumpattava leija ja suljettu patjaleija.

Avoin patjaleija on yllättäen avoin, joten sen käyttö leijalautailussa ei ole mahdollista kesäisin, koska sinne voi päästä vettä sisälle varsin helposti. Pumpattava leija sisältää tilan, johon pumpataan ilmaa, jolloin leija säilyttää muotonsa jatkuvasti. Periaatteisiin löytyy videoita ja muuta materiaalia, leijan hankintaan valmistajan sivut ovat erinomainen lähde.

Jäällä leijailu lumisateen jäljiltä voi parhaimmillaan, hyvällä tuulella tuntua ikuiselta puuterilaskulta. Luontoretkeilijän näkemyksestä mahdollisuudet erityisten paikkojen vierailuun ovat erittäin hyvät, kuten sellaisille luonnonsuojelualueille, joissa liikkuminen on sallittua, mutta tavoittaminen vaikeata varsinkin talvella. Voidaan todeta, että kunnollisen pitkän rinteen löytyminen Eteläisemmässä-Suomessa on varsin hankalaa tai niitä ei ole. Suomen pisimmät rinteet ovat kahdesta kolmeen kilometrin laskuja, kun taas leijalla voidaan päästä todella pitkiä laskuja tasaisella. Vaikka eihän siinä tasaisella lasketa minnekään, mutta on liikettä eteenpäin ja voidaan mutkitellakin sopivissa olosuhteissa sekä taitavimmat voivat hyppiä leijan avulla korkealle ja pitkälle.

Olisiko leijahiihdosta täällä järvisessä, ja hyvän jääpeitteen kattavassa Itä-Suomessa potentiaalia turismipuolella? Olisiko tästä sopivaa aktiviteettia talvimatkailijoille Saimaalla ja muissa suuren pinta-alan kattavilla järvillä tai jäisillä merialueilla? Sopivalla esivalmisteluilla ja omatoimisella teoriaosuudella turistit voi oppia varsin nopeasti varsinkin, jos omaa perus laskettelu- tai sitten lumilautailutaidot. Kokemuksen mukaan samana päivänä voi oppia sopivissa tuuliolosuhteissa leijailemaan varsin hyvin. Leijahiihtoretki opastuksen avulla Suur-Saimaan saareen yöpymään ja takaisin voitaisiin varmasti sisällyttää todella monipuoliseen lomatarjontaan, eksotiikkaa Suomessa.

Puuterilumi on tällä hetkellä hyvin kysytty aihepiiri laskettelupiireissä, leijahiihto voisi tarjota loputtomat mahdollisuudet suurilla järvillä, kun talvi on luminen ja paikka on oikea. Suuremmat leijat luokkaa 21 neliömetriä vetopinta-alaa toimivat jo 3 m sekunnin tuulinopeuksilla, joten heikomman tuulen sattuessa ratkaisukeskeisyyttä löytyisi suuresta leijavalikoimasta. 12 – 14 nelilömetrin leijalla pärjää jo useimmissa tuulissa.

Maailmalla leijalautailu kesällä on lyönyt läpi, leijahiihto on myös tulossa. Internetistä löytyi video, jossa joku painoi Virossa leijalla yli 100 km tuntivauhtia merijäällä. Äänisellä on järjestetty kisat sen ylittämisestä. Grönlanti on kierretty ympäri hiihtoleijan avulla, joka veti henkilön lisäksi hänen matkatarvikkeita pulkassa, joka oli sidottu narulla kiinni vyötärölle. Kyseiseen matkan matkapäiviä kertyi 55 päivää.

Kirjoittaja

Samuli Repo

Kirjoittaja päätyi vuoden pituisen pohdinnan jälkeen hankkimaan leijan, jolla pääsisi vetämään Saimaalla sukset tai lumilauta jaloissa kiinni. Nyt leijaa on käytetty useampikerta lumella ja laji alkaa hahmottua. Hän valmistui 26-vuotiaana LUT:sta ja himmailee kotona, eikä vieläkään ole saanut asennettua sähköskootteriinsa uutta kontrolleria, hakee sopivia töitä missä niitä ikinä onkin ja pyrkii kirjoittamaan jatkossakin juttuja Aliveen.

Share with your friends










Submit
Back To Top