skip to Main Content
Kulttuurivastaava

Kulttuurivastaava

Post Series: Hallituksen esittely
Share with your friends










Submit

Hei vaan kaikki, olen Salmisen Otto ja toimin hallituksessa Kulttuurivastaavana. Kulttuuritoiminta on mukavaa, sillä siinä pääsee olemaan tekemisissä muiden paikallisten kulttuuriaktiivien kanssa. Tällöin ”pönötyspalavereita” ei välttämättä tarvita niin paljon, kuin muiden hallituslaisten tehtävissä.

Perinteiseen tapaan kaikki pitää aina jättää viimeiseen mahdolliseen hetkeen, joten tämä ei ollut mikään poikkeus. Kirjoitan tätäkin artikkelia junassa kohti valtakunnallisia jäynäkisoja Hämeenlinnassa.

Miten päädyin hallitukseen?

Illalla ennen hallitushaun deadlinea laitoin hakemukseni kulttuurivastaavaksi. Seuraavana päivänä olikin jo hallitushakupaneelin tenttaustilaisuus.

Suurin tekijä lopulta hallitukseen hakeutumiseen olivat kavereiden kannustus ja edellisen kulttuurivastaavan onnistunut kähmintä hommaan. Ilman pientä painostusta en varmaan olisi hallitukseen hakenut lainkaan.

Olen toiminut Sätkyn projektivastaavana sekä Norpparadion hallituksessa useita vuosia, joten byroslavian koukerot ja tapahtumien järjestäminen eivät ole mitään uutta. Ilman aikaisempaa kokemusta en olisi uskaltautunut lähtemään LTKY:n hallitukseen käytännössä tuntemattomien ihmisten kanssa.

Halusin kulttuurivastaavaksi, koska koulutuspolitiikasta en valitettavasti tiedä juuri mitään ja olen viestinnällisiltä taidoiltani lähellä perunaa.

Mitä kaikkea kulttuurivastaavuus sisältää?

Toimenkuvaani kuuluu paljon asioita laidasta laitaan riippuen tilanteesta ja tapahtumasta. Kaksi suurinta ja selkeintä kokonaisuutta ovat Wappu sekä Fuksiviikot.

Wappua en toki järjestänyt yksin, sillä Lappeenrantalainen (Suomen sekä universumin pisin) Wappu luodaan yhdessä kaikkien ainejärjestöjen, kerhojen ja yhteistyötahojen kanssa. Suunnittelu alkoi jo pari kuukautta ennen Wappuriehan julistusta ja kesti aina Pahoinvointitoimikunnan kokoontumiseen asti. Tämän rupeaman jälkeen kesä ja sen tuoma kokopäivätyö tuntuikin hyvin ansaitulta lomalta.

Parasta tämän vuoden aikana onkin ollut nähdä Wapun muotoutuvan kasaan ja nähdä kanssaopiskelijoiden nauttivan onnistuneista tapahtumista. Ikimuistoisin hetkeni oli Wappuriehan julistus Ylioppilastalon katolta – Wappupaavin hattu päässä tottakai.

Wapun organisointi vaatii paljon aikaa ja työtä, jotta kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Lomakkeita ja sähköposteja sai lähettää ainakin ympäristöviranomaisille, poliisille, pelastuslaitokselle sekä kaupungin eri virastoihin. Kaikilta näiltä tahoilta heltisi lupa tehdä mitä milloinkin pyysimme – iso kiitos siitä hyvämaineisille opiskelijoillemme! Ilman Skinnarilan Henkeä Wapun järjestäminen olisi huomattavasti haasteellisempaa.

Fuksiviikot ovat puolestaan fuksikasvatuksellisessa mielessä sanoinkuvaamattoman tärkeät. Ensimmäiset kaksi viikkoa voivat olla ratkaisevassa asemassa tulevien opiskeluvuosien kulusta.

Fuksiviikkojen järjestely aloitettiin jo kesällä hallituksen ollessa virallisesti lomalla. Organisointia ei ainakaan helpottanut se, että vietin ensimmäisen fuksiviikon kertausharjoituksissa. Onneksi Joonas meidän hyvinvointivastaavana ja kulttuurisektorin toisena edustajana riensi apuun fuksiviikkojen kanssa ja oli vetovastuussa ensimmäisen viikon ohjelmasta.

Näiden töitteni lisäksi pyöritän kulttuurivaliokunnassa keskustelua edaattoreiden kanssa, toimin fuksitoimikunnassa Fuksivastaavien henkisenä tukena sekä autan EI-sektoreista koostuvaa saunatoimikuntaa. Myös Ylioppilaskuntamme tuleva juhlavuosi on tuonut oman mukavan twistinsä hallitushommiin, sillä juhlavuoden valmistelut on täytynyt aloittaa jo nyt.

Reissuja ja edustamista riittää

Edustamista hallitushommissa on todella paljon. Ylioppilaskunta on paljon reissun päällä varsinkin keväällä, jolloin ajanhallinta on tärkeää. Jos omaa kalenteriaan ei pidä ajan tasalla, olet mitä todennäköisemmin varannut palaveriajan samalle päivälle kuin olet Oulussa.

Wiipurilaisen Osakunnan ja Ylioppilaskunnan välit ovat saaneet tuulta purjeisiin tämän vuoden aikana. Olin mukana järjestämässä Wiipuripäiviä Lappeenrannassa ja olen päässyt WIO:n vieraaksi erinäisiin tapahtumiin Helsingissä.

Työnkuvaani tottakai on kuulunut muutakin kuin WIOlaisten vieraana olemista. Esimerkiksi Tekniikan Akateemiset ovat järjestäneet kolme kertaa tänä vuonna teekkarikulttuurifoorumin, jossa opiskelijakulttuurivaikuttajat ovat päässeet keskustelemaan kansallisella tasolla paikallisista opiskelijakulttuurien eroista ja mahdollisista ongelmista.

Mitä tästä jäi käteen?

Kulttuurivastaavana oleminen on ollut välillä tajuttoman raskasta ja tähän työhön käytettyjä tunteja ei kehtaa edes laskea. Onneksi kavereiden sekä muiden hallituslaisten antama tuki on auttanut jaksamisessa pahimpina hetkinä. Aina kun jokin oma projekti saadaan ajettua onnistuneesti maaliin, tunne on mitä loistavin! Siksi tätä tehdäänkin nimenomaan rakkaudesta lajiin.

Ylioppilaskunnalle on 50-vuotisen taipaleen aikana muodostunut paljon perinteitä ja tapoja, joista suurinta osaa ei ole valitettavasti dokumentoitu mitenkään.  Tämän takia välillä jännittääkin tehdä asioita, koska kaikki tehdään kuitenkin jonkun mielestä väärin. Uudistuksen kanssa on kuitenkin aina hyvä muistaa: mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu.

Kirjoittaja

Otto Salminen Kuvaaja: Annika Westerinen

Lakki päähän ja kohti seuraavaa seikkailua!

Share with your friends










Submit
Back To Top