skip to Main Content
Äiti Opiskelee

Äiti opiskelee

Share with your friends










Submit

Viime vuonna tietojohtamisen aikuisopiskelija Anna-Maija Moilanen otti rohkean askelen: hän päätti aloittaa jatko-opiskelun oltuaan jo 15 vuotta työelämässä ja perustettuaan kolmen lapsen perheen. Miten äitiys ja jatko-opinnot yhdistetään?

Kuopukseni oli kolme kuukautta vanha, kun ajoimme tietojohtamisen pääsykoehaastatteluun Lappeenrantaan. Silloin tähdet olivat puolellani: vauva otti seitsemän tunnin päiväunet, ja minä tulin valituksi. Vauvan mukana olosta en tohtinut haastattelussa puhua, ettei se vaikuttaisi lopputulokseen. Huoli oli turha, sillä vuosikurssillamme on useita pienten lasten vanhempia.

Perheeseeni kuuluvat 1-11 –vuotiaat lapset ja mieheni. Koulutustaustaltani olen tradenomi, ja olen työskennellyt 15 vuotta lääketeollisuudessa.  Esimieheni oli suurin kannustajani maisteriopinnoille. Hän työnsi minua eteenpäin työuralla. Päätös opiskelemaan lähdöstä sovittiin kuitenkin perheen kanssa. Ilman heidän tukeaan ei opiskelu toisella paikkakunnalla olisi mahdollista.

Nautin suunnattomasti kiireisestä arjestani. Ensimmäisen opiskeluvuoteni olen ollut opintovapaalla, mutta tähyilen parhaillaan takaisin työelämään. Muutaman työhaastattelun kokemuksella voin kertoa, että tietojohtaminen kiinnostaa yrityksiä. Näyttää siltä, että tekemäni siirto toden totta kannatti.

Ympärilläni on monia, jotka pohtivat, pitäisikö heidänkin hankkia toinen tutkinto. Opiskeleminen tuntuu olevan muotia ikäisteni keskuudessa.

Arjen hulinaa

Olemme aktiivinen perhe. Olen mukana yhdistystoiminnassa ja minulla on neljä koiraa. Lapsia kuskataan harrastuksiin lähes päivittäin. Mieheni toimii asiantuntijatehtävissä ja matkustaa työnsä puolesta jonkin verran.

Opintojeni myötä olen joutunut karsimaan sosiaalista elämääni, mutta vain väliaikaisesti. Ystäväni tietävät, että tavoitteeni on valmistua puolessatoista vuodessa.  Toisaalta mahtavat opiskelukaverit ovat tulleet elämääni ja tuemme toisiamme tällä matkalla.

Perheemme arki pyörii tunnollisesti tehtyjen kalenterimerkintöjen ja lähipiirin tuen turvin. Mieheni on hyvin sitoutunut vastaamaan lasten hoidosta. Olemme myös käyttäneet eri lastenhoitopalveluita paljon.

Asiat ovat sujuneet ilman yllätyksiä, sillä niistä keskusteltiin jo ennen opintojen alkua; miten pärjäämme taloudellisesti, kuinka paljon olen poissa kotoa, mistä saamme lastenhoitoapua? Näihin kysymyksiin etsittiin vastaukset.

Tänä päivänä naiset ja miehet jakavat vastuun kodista yhä tasapuolisemmin, niin lasten hoidon kuin perheen elättämisen suhteen. Naisilla on mahdollisuus luoda omaa uraa, vaikka lapset olisivat vielä pieniä. En ole kohdannut kritiikkiä tekemästäni valinnasta, mutta kannustusta, kehuja ja ihailua olen saanut sitäkin enemmän.

Ura ja sitten lapset – vai ura ja lapset?

Sukupolveni kasvatettiin hankkimaan ensin kunnon ammatti ja sitten lapset. Tätä neuvoa on tunnollisesti toteutettukin. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut jo vuosia, ja lasten syntyvyys laskee. Olin 27-vuotias tullessani äidiksi. Joku kaveripiirissäni kommentoikin leikkisästi ”teiniäiti”. Olinhan ensimmäisiä heistä, joka sai lapsen.

Olen huolissani, en vain suomalaisten syntyvyydestä, vaan perhehaaveiden murenemisesta. Lasten saaminen voi jäädä toteutumatta, jos sopivaa kumppania ei löydy tai synnyttäjän ikä tulee vastaan.

Jos nuoret ottavat tästä opikseen, perheen perustamista ei kannata lykätä urahaaveiden vuoksi. Maailma on mahdollisuuksia täynnä ja monet huipputyötehtävissä olevat ovat perheellisiä hekin. Vanhemmuus ei ole este työelämässä etenemiselle – varsinkaan, kun vastuu lasten hoidosta ei ole pelkästään äidillä.

Selja Svärd-Jaatinen tutki gradussaan (2018) vanhemmuutta ja sen vaikutuksia uraan liittyvään valinnantekoon. Vanhemmuuden koettiin tuovan erilaista vahvuutta ja tahtoa uraa kohden; työltä toivottiin enemmän kuin ennen vanhemmuutta.

Svärd-Jaatisen tulosten mukaan vanhemmuuden koettiin antavan rohkeutta toteuttaa urahaaveita; opiskeltiin uutta tai haettiin omaa unelmaduunia. Sen myötä osataan sanoa myös paremmin ei; aika on arvokasta ja se halutaan käyttää hyvin. Ura ja perhe eivät siis poissulje toisiaan.

Haluan uskoa, että työelämä ei kaihda uraäitejä. Kannattaa myös miettiä, kuinka valmiin kodin haluaa tulevalle pienokaiselle rakentaa. Pienet lapset eivät odota tilavaa kotia ja uudenkarheaa autoa.

Vanhemmuuteen ryhtyminen vaatii rohkeutta. Arki ei ole aina ruusuista, mutta toisaalta se tuo mukanaan jotain ainutlaatuista. Ja asioilla on taipumus järjestyä.

Lähde: Svärd-Jaatinen, S. (2018) Vanhemmuus ja ura- Miten vanhemmuus vaikuttaa uraan liittyvään valinnantekoon? Pro Gradu -tutkielma. Lappeenranta. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, School of Business and Management. (Ennakkotieto, julkaistaan 05/2018).

Kirjoittaja

Anna-Maija Moilanen

Kirjoittaja on mieleltään savolainen TIJO 2017 -opiskelija Espoosta.

Share with your friends










Submit
Back To Top