skip to Main Content
Juhis: Eihän Kampukselta Puutu Enää Kuin Krematorio
Kuva: Teemu Leinonen

Juhis: Eihän kampukselta puutu enää kuin krematorio

Share with your friends










Submit

Yliopistot ja kampukset olivat wanhaan hyvään aikaan rakennushallituksen vasaran alla. Tuolloin rakennettiin yhteiskunnasta irrallaan olevia pytinkejä, joiden luentosaleissa kelailtiin kalvoja piirtoheittimillä opiskelijoiden riemuksi.

Onneksi Neuvostoliitto romahti (en tosin tiedä, miten se tähän liittyy) ja yliopistoissa tajuttiin, että tutkimus, opetus ja yhteiskuntaan vaikuttaminen ovat kokonaisuus ja tilojen sekä kampusalueen tulee olla mahdollistavia tekijöitä.

LUT-yhteisön kanssa on viime vuosikymmeninä veivattu erilaisia kampusviritysprojekteja, joissa opiskelijat, henkilökunta sekä keskeiset sidosryhmät ovat suunnitelleet hyvinkin laatikon kaikilla puolilla asioita. Näin on tehty niin virallisissa kuin epävirallisissa kohtaamisissa. Sovimme muuten juuri äsken LTKY:n johdon kanssa, että jatkossa lisäämme entisestäänkin tätä kampusalueeseen liittyvää visiotyötä opiskelijoiden kanssa. Vain yhdessä voimme onnistua ja jokaisen pitää voida kokea, että asioihin pääsee vaikuttamaan.

Ehkä upein opiskelijoilta (alullepanija oli nimimerkki ’krapulainen JB’) noussut idea on ollut se kysymys, että miksi yliopistostamme ei näy Saimaa? No meistä paikallisista kukaan ei ollut kaivannut Saimaata, koska tiesimme sen olevan metsän takana. Ruvettiin siinä sitten yhdessä tekemään ja lopputulosta voi ihailla etupihaltamme. Hyvä asia siis voi lähteä liikkeelle yhdestä lauseesta.

Edellinen kampusvisio käynnistettiin 2011 paikkeilla ja se valmistui 2012 LUT:n henkilökunnan, opiskelijoiden sekä näiden tärkeimpien sidosryhmien yhteistyönä. Tuolloinhan kampuksemme oli keskellä metsää. Kampusvisiossa on toteutuneita juttuja ja niitä, jotka vielä odottavat aikaansa tai pyyhekumia – kelluvia asuntoja, uimalaa ja niin edelleen… Ja hei, yritimme yhdessä jo 1990-luvulla saada tänne päiväkotia. Älkää hätäilkö, päiväkoti ei tule häiritsemään meidän elämäämme. Esimerkiksi Tampereen teknillisen yliopiston Konetalossa uusi päiväkoti aloitti toimintansa tän vuoden alusta.

Metsän keskelle sijoitettuun kampukseemme on kuluneiden vuosien aikana tullut koulutus- ja tutkimustilojen lisäksi toistasataa yritystä, ylioppilastalo, useita upeita taideteoksia, elokuvanäytöksiä, yksityisiä ravintoloita, pari baaria, ylioppilasteatteri, parturi-kampaamo, Jamie Hyneman Center, tyylikäs Schwäbischhallin puisto, satoja venepaikkoja, kuntopolkuja ja –saleja, ammattikorkeakoulu ja vierailemaan saimme myös alakoulun, poliisilaitoksen sekä käräjäoikeuden. Tässä ei ole läheskään kaikki ja tulevaisuudessa saadaan tehtyä hurjan paljon lisää meidän itsemme näköisiä juttuja. Yhdessä.

Minä itse muuten olisin halunnut, että saisimme ykkösen peruskorjauksen jälkeen Kuolemantähti-neukkarin talomme katolle. Siis sellainen perkeleellinen Tähtien Sodasta repäisty Kuolemantähden muotoinen lasipallo, jossa olisi parinkymmenen hengen neukkari. Onneksi silloinen rehtori Anneli ilmeisesti suurta viisauttaan tajusi, että ajatus on pähkähullu. Kuten oli esittäjänsäkin.

Kaikki ei aina mene putkeen. Erään konsulttiprojektin lopputuloksena oli Fabergé-muna -tyyppinen oppimistilakokonaisuus, jota ei onneksemme toteutettu. Siis yliopisto kuviteltiin munamaiseksi kokonaisuudeksi, jossa tapahtuu kaikenlaista suunniteltua psykedeelistä eri puolilla. Ja joo, tässä kohdin lopetimme konsulttivetoisen työn elikkä nykyisin mahdolliset konsultit ovat vain avustavassa roolissa.

Tilat ovat toki Suomen yliopistokiinteistöjen omistuksessa, elikkä me vuokralaisina kuuntelemme omistajaa tarkalla korvalla. Uskon, että näin on myös molemmin puolin.

Se, että me olemme kovatasoinen tutkimusyliopisto, johtuu myös siitä, että olemme yhdessä pystyneet tekemään jotain sellaista, mitä muut eivät ole uskaltaneet tehdä. Tämä on vaatinut yhteisiä, välillä hyvinkin reikäpäisiä suunnitelmia. Joskus ollaan ajettu kiville ja on pitänyt peruutella pois. Joskus taas ollaan harmiteltu, että oltiin liian arkoja ja kilpailijat maailmalla ajoivat ohitsemme.

Tällä hetkellä kampuksella tapahtuu paljon; jopa niin paljon, että myös itselläni on työ kestää kaiken uuden perässä. Mie kuitenkin luotan meidän opiskelijoihin, henkilöstöön ja muihin kumppaneihin siinä, että joka päivä kampus – joka on siis ihmisiä, rakennuksia, ympäristöä, sitä omaa luttilaista kulttuuriamme – on iltapäivällä himpun verran parempi kuin aamulla. Tätä kampusta ei suunnittele enää joku muu, vaan sinä ja minä, joka päivä. Yhdessä.

Olemme päässeet nauttimaan uusista tiloistamme jokusen päivän ja lisää valmistuu koko ajan. Nämä takaavat yleisen viihtyvyyden lisäksi nykyistä rauhallisemmat ja hiljaisemmat opetus- ja opiskelutilat, mikä myös helpottaa vielä nelosrakennuksessa tapahtuvaa opetusta.

Jotta ei kuviteltaisi maailmaa valmiiksi, haluaisin haastaa meidät kaikki pohtimaan seuraavaa: millaiselta kampuksemme pitäisi näyttää vuonna 2025 tai 2030? Mitä mahdollista ja mahdotonta tulevat sukupolvet pääsevät kokemaan täällä? Siirrämmekö Iso Kristiinan keskustasta kampukselle? Tarvitaanko uusi terminaali lentokentälle kiitoradan yliopiston päätyyn? Pitäisikö yliopiston ja Saimaan AMK:n eteen saada kiertoliittymä, jossa toisessa olisi pääsihteeri Ilmavirta ikuistettuna jalustalle kymmenmetriseksi patsaaksi? Miten oman kampuksemme kehittäminen tehdään luovasti siten, että pääosa rahoistamme menee edelleenkin tärkeimpään: ihmisiin.

Se on rok. Kevätaurinkoa ja nähdään!

p.s. Teimme pitkään töitä sen eteen, että saisimme mainion G-pisteen sekä muun anniskelutoiminnan lisäksi tänne kampuksen ytimeen baarin. Nyt vuosien väännön jälkeen pääsemme aloittamaan brenkunmyynnin Street Cafessamme lähipäivinä.

p.p.s. Mulle on ehkä vitsinä heitetty ajatus krematorion perustamisesta kampukselle, kun täällä on kohta mm. kaikki kaupungin toiminnot ja palvelut. Jos joku teiltä tätä kysyy, niin en ole vastannut myöntävästi.

Kirjoittaja

Juha-Matti Saksa

Kirjoittaja on puhtaaseen energiaan, kiertotalouteen sekä vastuulliseen liiketoimintaan ja yrittäjyyteen voimakkaasti fokusoituneen teknillisen yliopiston rehtori. Tämä tutkijankoulutuksen hankkinut savolainen uskoo, että elämää on pääkaupunkien lisäksi niiden ulkopuolella. Kiroilee liiaksi. Keep on rockin’ in the free world.

Share with your friends










Submit
Back To Top