skip to Main Content
Meidän Skinnarila – Opiskelijan Arjessa Mukana

Meidän Skinnarila – opiskelijan arjessa mukana

Share with your friends










Submit

Shout out meidän opiskelija-aktiiveille, Meidän Skinnarilalle ja Skinnarilan hengelle!

Skinnarila on ollut meidän opiskelijoiden jo vuodesta 1969. Villi kaupunkitarina kertoo, että Lappeenrannan kaupunki päätti silloisen Lappeenrannan teknillinen yliopiston (LTY) paikaksi Skinnarilan niemen, koska 70-luvulla nuoret olivat kovia osoittamaan mieltä.

Virkavallan olisi ollut tarvittaessa helppo suputtaa nämä äänekkäät opiskelijat Skinnarilan vapaavaltion rajalle, jos opiskelijat olisivat keksineet jonkin syyn marssia Skinnarilasta kohti Kaupungintaloa megafonin huutaessa natisevia iskulauseita. Taktista!

Oli tarina totta tai ei, varautumisen taso olisi ollut liioiteltua, sillä mieliosoittaminen ei ole koskaan ollut teekkareiden tai kyltereiden lempipuuhaa eikä ensimmäisinä vuosina Skinnarilassa opiskellut kuin muutama sata teekkaria. Meidän kaikkien iloksi Skinnarilan henki ja opiskelijoiden yhteistyö kampuksella ovat pitäneet huolta siitä, ettei opiskelijoiden ole pahemmin tarvinnut marsseja kaupungintalolle järjestää.

Nykypäivänä siitä pienestä opiskelijajoukosta on sittemmin kasvanut massiivinen opiskelijayhteisö, joka seisoo pystyssä omin jaloin. Nykyään Lappeenrannan kaupunki pitää meidän opiskelijayhteisöämme hyvin merkittävänä voimana, onneksi tosin yhteistyön mielessä. Poliisien ja käräjäoikeuden muutto Skinnarilaan ei siis ollut kaupungin hätävarjelua tai keino ennaltaehkäistä suurmielenosoituksia.

Yhteisömme taival ei ollut yhtä ruusuilla tanssimista. Kun kampusta rakennettiin, Lappeenrannan yrittäjillä ei ollut suunnatonta intoa järjestää Skinnarilaan peruspalveluita, kuten ravintoloita, terveydenhoitoa tai asumista. Se ei meidän yhteisön opiskelijoita lannistanut, vaan reippaat opiskelijat alkoivat järjestää palveluita itse.

Ylioppilaskunta on perustanut ja omistaa yhä yhden Suomen parhaimmista opiskelijaravintoloista, Aalefin, ja Lappeenrannan opiskelija-asuntosäätiön (LOAS) ovat perustaneet lappeenrantalaiset opiskelijayhteisöt yhdessä kaupungin ja evankelisluterilaisten seurakuntien kanssa vuonna 1974. Nykyinen YTHS on myös syntynyt aktiivisten opiskelijoiden ansioista, kun Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) Terveydenhoitosäätiö laajensi Ylioppilaiden terveydenhuoltotoimiston toiminnan valtakunnalliseksi.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, lähes kaikki Skinnarilan opiskelijapalvelut ovat tavalla tai toisella lähtöisin opiskelijoista itsestään. Opiskelijoiden järjestämät organisaatiot ovatkin olleet tukemassa meitä hyvinä kuin huonoina aikoina ja ovat kiistatta vaalineet Skinnarilan henkeä. Skinnarilan henki konkretisoituu esim. sillä, että Aalef mahdollistaa opiskelijatapahtumien järjestämisen ylioppilastalolla tai LOAS järjestää tilat ylioppilaskunnan tilapäismajoitukselle. Puhumattakaan kaikesta sponsoroinnista, jolla tahot tukevat kiltoja ja ylioppilaskuntaa.

LOAS:in ja Aalef:in toiminta on vielä nykypäivänäkin hyvin opiskelijalähtöistä. Ne suunnittelevat palveluita opiskelijoiden tarpeita ajatellen, kuunnellen itse opiskelijoita. Tämä on toisaalta itsestään selvää, sillä mehän olemme siellä asioista päättämässäkin. Aalefin me omistamme.

Ylioppilaskunnasta (jota itsekin edustan) on nyt puhuttu kaiken mahdollistavana voimana, mutta mikään olisi ollut mahdollista ilman meidän kiltoja tai opiskelijoita ja näistä kumpuavaa Skinnarilan henkeä. Se ei ole vain pelkkä mediaseksikäs sana, jota Abitiimi tykittää markkinoinnissaan. Se on meidän yhteisön vankkumaton perusarvo, joka tarkoittaa yhteisöön kuulumista ja yhdessä tekemistä.

Skinnarilan hengen ilmentymisen muodoista olemme varmaan kaikki kuulleet tarinoita useampiakin: pyyteettömästi hyvää tarkoittavat opiskelijat tekevätkin Skinnarilan hengestä todellista. Ilman tätä henkeä emme olisi tässä. Rohkenen myös sanoa, että henki erottaa meidät monesta muusta opiskelijayhteisöstä ja että se takaa meidän opiskelijayhteisölle loistavan tulevaisuuden. Näin kylterimäisesti sanoen, se on meidän yhteisön aineeton kilpailuetu, jota kenelläkään muulla ei voi olla. Ei ole mikään ihme, että LUT käyttää sitä omassa markkinoinnissaan hyödyksi.

Ollaan kiitollisia tästä kaikesta! Kuten ehkä jo tiedätkin, meidän Skinnarilassa on jotain ainutlaatuista ja arvokasta. Sen tulevaisuus toisaalta ei ole itsestäänselvyys. Siksi sen esille tuominen on itseisarvo.

Kirjoittaja

Jan Saariniemi

Kirjoittaja on Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja.

Share with your friends










Submit
Back To Top