skip to Main Content
IMG 20170320 173842

Koulutus muuttuu – se on varmaa, mutta kuka sen muuttaa ja miten?

Share with your friends










Submit

Mitä tulee tapahtumaan suomalaiselle korkeakouluosaamiselle, kun nuorten PISA-tulokset ovat lähteneet laskuun? LTKY:n koposektori on käynyt kuuntelemassa erilaisissa seminaareissa Suomen koulutuksen tulevaisuuden näkymiä.

Maailma digitalisoituu, entistä nuoremmilla on älypuhelimet ja lasten tekninen osaaminen kasvaa. Tästäkö johtuu, että lasten, varsinkin poikien, kiinnostus luonnontieteellis-matemaattisiin aineisiin on laskenut?

Digitalisaatio on johtanut siihen, että tänä päivänä teknologian kehitys on eksponentiaalisessa kasvussa. Tästä hyvänä esimerkkinä on valokuvaus, jossa valokuvien määrää on lähtenyt huimaan kasvuun, kun digikamerat ja puhelimet syrjäyttivät hyvin nopeasti perinteiset filmikamerat.

Miten koulutuksen tulisi reagoida tähän teknologian eksponentiaaliseen kehitykseen? Koulutuksen muutokset ovat perinteisesti hyvin hitaita, vaikka koulutuksen tarkoituksena on valmistaa tulevaisuuden osaajia ennakoivasti. Digitalisaatio iskee voimalla 2-5 vuoden kuluttua.

Tätä tullaan pohtimaan hyvin tarkasti Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulutus ja tutkimus 2030 -visiotyössä. Visiotyö on alkanut tämän vuoden alkupuolella ja sen tulisi olla valmis syyskuussa. LUT on jo ottanut ensiaskeleensa muutoksessa koulutuksen digistrategian 2020 muodossa.

LUT:n digistrategiassa pyritään hyödyntämään paremmin digitalisaation tuomia hyötyjä monimuoto-opetuksessa käyttäen Moodle-oppimisympäristöä, Echo360-ympäristöä luento- ja opetustallenteiden tekemisessä sekä Exam-tenttimahdollisuutta. LUT:n digistrategiaan voi tutustua tarkemmin täältä.

Miten Suomen korkeakoulutusta tulisi muuttaa? Yleisenä visiona korkeakoulukentällä on oppimisen sijaan osaamisen tunnistaminen osana opintoja. Opiskelijoiden tulisi valmistua monen alan osaajiksi, jotta osaamme vastata tulevaisuuden haasteisiin.

Korkeakoulutettu vaihtaa keskimäärin viisi kertaa työpaikkaansa työuran aikana. Opiskeluiden jälkeen opiskelijalla tulisi olla työelämärelevanttia osaamista. Löytyykö tähän vastaus yhteistyössä suunnitellusta opetuksesta ammattikorkeakoulujen kanssa? Tai miten opiskelijoita saadaan oman alan kesätöihin heti opiskeluiden alkuvaiheessa, ja miten työelämässä olevia henkilöitä jatkokoulutetaan tehokkaasti?

Toisaalta jos kandivaiheen opintoja laajennetaan ja monialaistetaan, ehtiikö opiskelijalle kertyä minkään alan erityisosaamista vain maisterivaiheen opintojen aikana? Esimerkiksi tekniikan alalla kandivaiheen tutkinto ei vielä anna tarpeeksi valmiuksia työelämään.

Tästä päästäänkin seuraavaan polttavaan puheenaiheeseen, korkeakoulutuksen kaksiportaisuuteen. Muualla maailmassa on yleistä, että yliopistoon hakiessa hakija hyväksytään pelkästään kandivaiheeseen, kun taas Suomessa opinto-oikeuden saa myös suoraan maisterivaiheeseen. Pitäisikö suomalaisen kanditutkinnon olla valmius asiantuntijatehtäviin?

Yleinen trendi maailmassa on, että korkeakoulutettujen työpaikkojen määrä on kasvussa ja myös ero ns. duunaripaikkoihin on kasvanut. Toivottavasti suomalaiset haluavat olla korkeakoulutettujen yhteiskuntien puolella.

Miten tavoitteeseen päästään, kun suomalaisia nuoria ei kiinnosta kouluttautua?  Suomalaisten NEET (Not in Employment, Education or Training) -nuorien osuus on huimassa kasvussa, PISA-tulokset laskevat, yhä suurempi osa ei kouluttaudu perusastetta pidemmälle.

Miten perus- ja toisen asteen olisi vastattava näihin hälyttäviin trendeihin, ja millainen rooli yliopistoilla on? Puolet maailman korkeakoulutetuista on Aasiassa, annammeko Euroopan taantua maailman takapihaksi? Emme. (Tämä oli viittaus LUT:n strategiaan, mutta ei maksettu mainos.)

Muutamia ratkaisuja on jo heitetty ilmoille: liikkuvuusjakso (vaihto-opiskelu ulkomailla tai kotimaassa), opintojen ohjauksen parantaminen perus- ja toisella asteella, tekevä oppiminen, koulutuksen digistrategia ja opetuksen kehitys kohti monimuotoisempia suoritustapoja ja käytännönläheisempiä tehtäviä.

Ylioppilaskunnat ovat opiskelijoiden äänitorvia yliopistoille ja mukana muuttamassa opintoja siten, että valmistuvat opiskelijat todella ovat valmiina tulevaisuuden haasteisiin. On kuitenkin muistettava, että koulutus on menestyksen edellytys.

Kirjoittaja

Saara Laamanen

LTKY:n hallituksen varapuheenjohtaja, joka vastaa koulutuspolitiikasta ja opintoasioista.

Kirjoittaja

Teemu Hujanen

LTKY:n hallituksen jäsen, joka vastaa koulutus- ja korkeakoulupolitiikasta.

Share with your friends










Submit
Back To Top