skip to Main Content
KRK: Skinnarilapilkki

KRK: Skinnarilapilkki

Share with your friends










Submit

On helmikuun 12. päivä herran vuonna 2015. Lähtökojulla makkarat ovat ulkoa mustia ja sisältä kylmiä, aurinko visusti pilvipeitteen takana ja jään päällä on ihanteelliset 20 cm vettä; kaikki on valmiina täydellistä pilkkikisapäivää varten! Rannan kisapaviljongissa kisan järjestäjiin kuuluva Teemu Hujanen laskeskelee rauhalliseen tapaansa osallistujien määrää ja saa tulokseksi kymmenisen joukkuetta ja muutaman yksilösarjan kisaajan. Kilpailu tulee olemaan tiukka!

Aivan rannan tuntumassa pilkkii tottunein elkein team VMMKS. Joukkueen nokkamies Olli Mansikkaniemi kuuntelee pilkin ja oluen nykimisen lomassa puhelimestaan jääkiekon MM-kisojen finaalia vuodelta 2011. Voiko tästä enää suomalaisemmaksi meininki muuttua? ”Näin itseasiassa ennen kisapäivää unia, joissa join Koskenkorvaa.”, Olli lisää mietteliäänä. Joukkueen taktiikkana toiminut torilla tavataan-teema ei näyttänyt kovinkaan tehokkaalta saaliin loistaessa poissaolollaan, joten johdattelin keskustelua kaloihin edes ajatuksen tasolla: ”Jos olisit kala, mikä kala olisit ja miksi?” Vastausvuoron sai joukkueen naisista nimimerkillä ”Nunnika Armi” esiintynyt pilkkijä: ”En ole tarpeeksi pieni ja nätti ollakseni ahven, joten vastaan siis hauki: pitkä ja pelottava!” ”Joku jolla on suu ja peräreikä.”, lisää Olli jälleen.

Hieman keskemmällä Skinnarilanlahtea pilkkii joukkue Kalataikurit. ”Olemme soittaneet pilkkirei´ästä kaloille Mozartia ja Sibeliusta ja nypyttäneet pilkkiä Finlandian tahtiin, mutta ei ilmeisesti klassinen ole vielä napannut.” kertoo ryhmittymän TiTe-vahvistus Julia Tasa hieman pettyneellä mutta toiveikkaalla äänellä. Puolivälissä kisaa Kalataikureiden saaliksi ilmoitettiin yksi syöty mato, joten sama kala-aiheinen kysymys esitetään heillekin: ”Ei ainakaan lahna, se on roskakala, sitten on silli ja mitä näitä nyt on… Ahven, ne on parempia kuin muut!” pohtii Julia joukkueensa kauppatieteilijöiden säestyksellä.

Aivan Skinnarilanniemen salmen suulla pilkkii Skinnarilan Sikaklupin edustusjoukkue, joka oli todellista urheilu- ja eräilyhenkeä uhkuen ajanut lähtöpaikalta kebabravintolan kautta salmen lähistölle ja taittanut karua luontoa uhmaten viimeiset 70 metriä jalan pilkkipaikalle. SSK:n joukkue oli ensimmäisenä haastatelluista onnistunut saamaan myös kalaa, sillä jäältä oli siirtymätaipaleella löytynyt 30 gramman ahven. ”Ensi vuotta varten pitäisi varmaan saada ihan kalaakin näihin vesiin, vaikka istuttamalla tai jotain.” tuumi kilpailun ja KRK:n vt. puheenjohtaja Eetu Rantanen sKinnaRilapilKin jatkonäkymistä. SSK:n Markus Oltamo osallistui joukkuegallupiin: ” Ahven tietysti, se on parhaimman makuinen niin on edes jonkinlaiset mahdollisuudet tulla syödyksi!”

Lähtöpaikan vieressä venelaitureiden poijujen päällä pilkkii kolmen vaihto-opiskelijan muodostama joukkue, johon kuuluivat saksalainen Julian, iranilainen Mima ja etiopialainen Teshale. Miehet olivat kaikki ensikertalaisia, jota kuvasti myös joukkueen nimi, Adis, joka tarkoitti uutta etiopian kielellä. ”Mikä kala… Lohi, koska ne ovat kauniita ja maistuvat hyvälle… Ja ovat seksikkäitä!” kuului Adisin hieman kryptinen vastaus gallupiin.

Hämärä alkoi laskeutua jo lahden päälle kun viimeisetkin joukkueet raahautuivat saaliinpunnituspisteelle ja kohti jatkosaunoja Kellariin. Joukkuesarjan viime vuoden tapaan vei joukkue Purjosibali huikealla 930 gramman yhteistuloksella, ja yksilösarjan sekä kisan suurimman kalan (särki, 100 g) palkinnot vei nimiinsä venäläinen vaihto-opiskelija Maxim.

 

Historiaa

Vuonna 2013 Pro Pilkki 2 – peli oli noussut suureen suosioon Koneenrakennuskillan kiltahuoneella ja suurimman kalan tittelistä käytiin paikoin kiivaitakin taisteluita. Eräässä synkässä kaamosajan hallituksen kokouksessa päätettiin siirtyä teoriasta käytäntöön ja selvittää, kuka olisi Skinnarilanlahden, tuon tosielämän Niemisjärven, pilkkikuningas.

Kevään ensimmäisten auringonsäteiden antaessa toivoa elämään järjestettiin historian ensimmäinen sKinnaRilapilKki. Täyden 5/5-luokituksen mukaiset pilkkikelit eivät kuitenkaan tulleet ilmaiseksi, vaan Kruisingista tuttuun tapaan säiden jumalille uhrattiin useita valikoituja neitsyitä (silloisille fukseille kiitos panoksestanne). Ensimmäinen vuosi ei kuitenkaan ollut helppo, sillä muuan Suomen jääkiekkomaajoukkue pelasi pilkkikisojen kanssa samaan aikaan tärkeää MM-kisaottelua. Oululaisille tämä tieto ei lennätinlankoja pitkin ollut kuitenkaan ennättänyt, ja vahvan panoksensa tiukkaan kisaan toi ammattimainen joukkue pohjoisesta.

Seuraavan vuoden sKinnaRilapilKin ajankohdan kanssa onnistuttiin reilusti väistämään MM-kisaturnaus ja toiveeet osallistujamäärän eksponentiaalisesta kasvusta muhivat järjestävissä elimissä vahvana. Jälleen kerran KRK:n poikamiesjaoston apua tarvittiin, ja neitsyet uhrattiin vuonna 2014 Ahdille. Tämä osoittautui strategisesti onnistuneeksi valinnaksi, sillä kyseisen vuoden joukkuekisan voitto kirjattiin Purjosibaleiden nimiin huikealla yli 4 kg yhteistuloksella.

Ehkäisytoimenpiteistä huolimatta historia toisti karmealla tavalla itseään, ja Leijonat, pilkkikansan arkkivihollinen, meni töpeksimään pelinsä vuoden 2014 talviolympialaisissa niin pahasti, että joutui jatkoon ja välieräpelihän luonnollisesti ajoitettiin samalle päivälle pilkkikisojen kanssa. Huhut vuoden 2015 pilkkikisojen ajankohdan siirtämisestä heinäkuulle alkoivat kiertää.

Kuitenkin, kolmanen kerran peräkkäin järjestettynä vuonna 2015, voidaan vihdoin sanoa, että sKinnaRilapilKki elää, voi hyvin ja mikä tärkeintä: on järjestetty aina!

Teksti Juho Raukola
Kuvat Ville Willström

Share with your friends










Submit
Back To Top