skip to Main Content
Tie Tohtoriksi

Tie tohtoriksi

Share with your friends










Submit

Tuoreessa Tieteen tiedotus ry:n teettämässä Tiedebarometri 2013 -tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten suhtautumista tieteeseen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen. Osana barometriä kyseltiin kansalaisilta heidän asennettaan tohtorintutkintoon ja tutkijankoulutukseen sekä kuinka normaaleina ja tavallisen työelämän kannalta hyödyllisinä näin korkeasti koulutettuja pidetään. Tutkimus viittaa siihen, että ”stereotypiat liikaa lukeneista, käytännön arjesta vieraantuneista teoreetikoista ovat edelleen elinvoimaisia”. Väitteen ”tutkijankoulutus antaa vain teoreettisia valmiuksia” hyväksyy 41 % suomalaisista. Väitteen paikkansapitävyyden kiistävät useimmin akateemisen tutkinnon suorittaneet.

Kuten Tiedebarometri-tutkimus osoittaa, monelle suomalaiselle ei ole selvää, mikä on jatko-opiskelija ja mitä jatko-opiskelijat tekevä. Monelle perusopiskelijalle jatko-opiskelijat saattavat olla tuttuja naamoja eri kurssien harjoitusten pitämisen osalta, mutta muuten jatko-opiskelijan perusarki ei kovinkaan monelle perusopiskelijalle näy. Mitä me sitten oikein teemme ja mitä meistä tulee isona? Tämän jutun tarkoituksena on avata hieman tuota mysteeriä ja kertoa jatko-opiskelijoiden näkökulmasta, mitä on olla jatko-opiskelija LUT:lla.

Jutun kirjoittajina toimivat Jussi Karttunen ja Nina Tervonen, jotka toimivat jatko-opintojen ohessa myös LUT tutkijakoulun johtoryhmän opiskelijajäseninä.

Lyhyet kuvaukset kirjoittajista

Jussi Karttunen:

jussiSaavuin Lappeenrantaan opiskelemaan sähkötekniikkaa syksyllä 2006. Suuri kiinnostus matematiikkaa ja fysiikkaa kohtaan sekä vahvasti tekniikan parissa eletty nuoruus tekivät teknillisestä yliopistosta luonnollisen valinnan. Vähänpä tiesin silloin, mihin olin menossa, mutta ainakaan vielä reilun seitsemän täällä vietetyn vuoden jälkeen valintaa ei ole tarvinnut katua. Ajauduin ohjaamaan perusmatematiikan kurssien harjoituksia heti toisen opiskeluvuoden alussa, mikä antoi ensimmäiset kosketukset yliopistoon työpaikkana. Kunnolla ajatus tohtoriksi pyrkimisestä syntyi kuitenkin vasta kandivaiheen lopussa kesätöitä eräässä sähkötekniikan osaston tutkimusprojektissa tehdessä. Kun tavoite oli selkeästi mielessä, perusopintojen loppuvaihe oli kurssivalinnoista lähtien järkevää muokata tukemaan jatko-opintoja. Näin ollen diplomityönkin tein yliopistolle teollisuuselektroniikan pääaineeseen, josta valmistuin DI:ksi helmikuussa 2011. Nyt jatko-opintoja on siis takana 3 vuotta ja matkaa noin 1 vuosi vielä edessä. Tähän mennessä tie tohtoriksi on ollut hieno kokemus, jota voin lämpimästi suositella kaikille niille, jotka lapsena kysyivät liian monta kertaa ”miksi” eivätkä ole vieläkään lopettaneet tekemästä sitä.

Nina Tervonen:

ninaAloitin tuotantotalouden opinnot LUT:ssa syksyllä 2008. Opintoja aloittaessani ja Lappeenrantaan suunnatessani en olisi ikinä voinut kuvitella päätyväni tekniikan jatko-opiskelijaksi. Ennen tuotantotalouden opintoja kävin Savonlinnan taidelukion musiikkiteatterilinjan ja lukion jälkeen opiskelin vielä vuoden verran näyttelijäntyötä. Musiikki ja teatteri ovat aina kuuluneet vahvasti elämääni, ja yllätin sekä itseni, että koko suvun suuntaamalla opintoihin Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon. Tuotantotalouden opinnot osoittautuivat minulle loistavaksi valinnaksi ja hieman ennen diplomityön aloitusta mielessä alkoivat pyöriä ajatukset mahdollisista jatko-opinnoista. Kiinnostus jatko-opintoja kohtaan kasvoi lopulta niin suureksi, että päädyin tekemään diplomityötäni innovaatiojohtamisen laitokselle Logproof-hankkeeseen. Diplomi-insinööriksi valmistuin helmikuussa 2013 pääaineena innovaatio- ja teknologiajohtaminen. Aktiiviset jatko-opinnot aloitin heti diplomityön valmistuttua ja virallisen tuotantotalouden jatko-opiskelijastatuksen sain huhtikuussa 2013. Tällä hetkellä jatko-opintoja on takana vajaa vuosi ja työskentelen nuorempana tutkijana innovaatiojohtamisen laitoksella. Tavoitteenani on saada seuraavan reilun kolmen vuoden aikana väitöskirja valmiiksi ja väitellä tekniikan tohtoriksi. Matkaa on vielä jäljellä ja innostusta sitäkin enemmän!

Mikä on jatko-opiskelija?

Jatko-opiskelija on tieteelliseen jatkotutkintoon (lisensiaatti tai tohtori) tähtäävä opiskelija, jolla on jo aikaisemmin suoritettuna ylempi korkeakoulututkinto. Lisensiaatin tutkinnon suorittaminen on varsin harvinaista, joten jatko-opiskelija tarkoittaa nykyään käytännössä samaa kuin tohtoriopiskelija. LUT:ltä voi väitellä kolmea erilaista tohtoria: tekniikan tohtoreita, kauppatieteiden tohtoreita sekä filosofian tohtoreita. Osa jatko-opiskelijoista on työsuhteessa yliopistoon ja toimivat LUT:lla nuorempina tutkijoina. Jatko-opintoja voi suorittaa myös yliopiston ulkopuolella esimerkiksi muun työn ohessa. Jatko-opinnot koostuvat esimerkiksi kurssien tai kirjatenttien avulla hankittavista jatko-opintosuorituksista (tekniikka 40 op ja kauppatieteet 60 op) sekä tärkeimpänä osana väitöskirjan laatimisesta. Jatko-opinnot päättyvät väitöskirjan julkiseen puolustamiseen väitöstilaisuudessa. Tavoiteaika tohtorin tutkinnon suorittamiselle on neljä vuotta.

Mitä jatko-opiskelijaksi hakemiseen sitten oikein vaaditaan? Perusvaatimuksia jatko-opintoihin hakeutumiselle ovat ylempi korkeakoulututkinto sekä riittävän edistyneet tiedot jatko-opintojen tutkimusalalta. Jossain tapauksissa esitietovaatimusten täyttäminen edellyttää pakollisia täydentäviä opintoja. Näiden lisäksi jatko-opiskelijan on hyvä olla motivoitunut ja sitoutunut tulokselliseen opintojen etenemiseen. Menestyksekäs tohtorin tutkinnon suorittaminen vaatii sitkeyttä sekä ennen kaikkea oma-aloitteisuutta ohjata omia opintojaan eteenpäin. Erinomaiset perusopintojen arvosanat tai poikkeuksellinen älykkyys eivät sen sijaan ole välttämättömiä. Jatko-opintoihin hakeminen tapahtuu ottamalla yhteyttä mahdolliseen jatko-opintoja ohjaavaan professoriin, jonka kanssa käydään läpi suunnitelmat mm. jatko-opintojen tutkimuskohteesta ja rahoituksesta. Virallisen päätöksen jatko-opinto-oikeuden myöntämisestä tekee rehtori tiedekuntaneuvoston lausunnon pohjalta. Opiskelijavalintaan vaikuttaa jatko-opintosuunnitelman ja muiden vaadittujen kriteereiden täyttymisen lisäksi ohjaus- ja/tai rahoitusresurssien saatavuus sekä tarjolla olevan ohjauksellisen asiantuntemuksen soveltuvuus hakijan tutkimusaiheeseen.

Mitä jatko-opiskelu oikein on?

yhteiskuva2Mitä jatko-opiskelijat tekevät harjoitusten pitämisen ohessa? Jatko-opinnot ja opiskelijoiden perusarki vaihtelevat hyvin paljon esimerkiksi opintojen vaiheen, tutkimuskohteen ja tutkimuksen rahoituslähteen mukaan. Eri alojen tutkijoiden arki voi täyttyä hyvinkin erilaisista asioista. Jotain yhteistä jatko-opiskelijoiden kesken kuitenkin löytyy. Pohdimme jatko-opiskelua etenkin LUT:lla nuorempana tutkijana toimimisen näkökulmasta.

”Jatko-opintojen työntehtävät ovat kuin ekaluokkalaisen koulupäivä: lukemista, laskemista, kirjoittamista ja leikkimistä sopivassa suhteessa.”

Suurin osuus jatko-opiskelijoiden työajasta kuluu niin sanotusti ”tutkimuksen tekemiseen”. Käytännössä tämä tarkoittaa vaihtelevan määrän syklejä, jossa tutustutaan olemassa olevaan tutkimustietoon valitusta aiheesta, kehitetään teoreettinen pohja uudelle tieteelliselle tiedolle, hankitaan dataa, analysoidaan dataa ja julkaistaan tulokset. Yhtenä tärkeimpänä työtehtävänä jatko-opiskelijoilla ovatkin erilaisten akateemisten julkaisujen, kuten kansainväliset referoidut lehtiartikkelit ja konferenssijulkaisut, laatiminen. Väitöskirjan edistyminen linkittyy käytännössä olennaisesti kirjoitettujen julkaisujen määrään. Ei siis ihme, että jatko-opiskelijoiden välisessä small talkissa julkaisut kuuluvat suosituimpiin aiheisiin. Lisäksi jatko-opiskelijan arkeen kuuluu vaadittujen jatko-opintosuoritusten tekeminen, joita voidaan suorittaa esimerkiksi osallistumalla erilaisille kursseille tai lukemalla ja tekemällä väitöskirjareferaatteja.

”Yliopistossa opiskelevalla perusopiskelijalla on tietty käsitys akateemisesta vapaudesta. Viimeistään jatko-opintoja tehdessä ymmärtää kunnolla, mitä akateeminen vapaus ja vastuu todellisuudessa tarkoittavat.”

LUT:lla kaikki nuoremmat tutkijat ovat osa opetus- ja tutkimushenkilöstöä. Tämä ryhmä noudattaa niin sanottua kokonaistyöaikaa, joka koostuu 1600 työtunnista vuodessa. Kokonaistyöaikaa tekevillä ei ole työaikalain mukaista säännöllistä työaikaa, mutta ei myöskään käsitettä ylityö tai varsinaisia vuosilomia. Vapaata voi pitää oman harkinnan mukaan, kunhan tehollinen kokonaistyöaika vuoden aikana täyttyy. Tämä lukeutuukin mielestämme ehdottomasti yliopistossa työskentelemisen parhaimpiin puoliin, vaikkei kaikki pidäkään kyseisestä järjestelmästä. Käytännössä kokonaistyöaika tarkoittaa, että jokainen pitää itse huolen työtehtävien etenemisestä. Vapaus mahdollistaa töiden tekemisen itselle parhaina aikoina ja sen, että kiireisimpinä aikoina työhön voi paneutua viikon lisäksi myös viikonloppuina, ja toisaalta taas pitää päivän vapaata, mikäli tarve ilmenee. Oman tutkimuksen eteneminen perustuu hyvin pitkälti henkilökohtaiseen työpanokseen, joka aiheuttaa sen, että vapaus mutta myös vastuu säilyvät itsellä. Tutkimustyön luonteeseen kuuluu, että kiireisimpinä aikoina työn ja vapaa-ajan sekoittuminen on voimakasta, aivoille kun on aika vaikea käskeä, että nyt ei ajatella. Vastuu kiteytyy myös ajatukseen, että aika, jolloin työtä ei tehdä, on myös pois työn edistymisestä. Esimerkiksi loma-aikoina ei tutkijantyössä ole sijaisia, vaan työt odottavat lomien loppumista. Tavoitteen mukainen valmistuminen neljässä vuodessa tohtoriksi on täysin jatko-opiskelijan omissa käsissä.

Monelle ulkopuoliselle jatko-opintojen tekijöiden työ saattaa näyttää melko teoreettiselta. Sitä se osittain väistämättä onkin, sillä onhan kyseessä kuitenkin uuden tieteellisen tiedon tuottamisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivät tutkimuksessa ratkottavat ongelmat olisi hyvinkin konkreettisia ja ettei jatko-opinnoissa tehtäisi mitään asioita käytännössä. Tulosten kokeellinen verifiointi on kuitenkin kiinteä osa soveltavaa tutkimuksesta, joten asioita täytyy tarkastella muutenkin kuin pelkästään paperilla. Monelle jatko-opiskelijalle on myös tuttua erilaisten yritysrahoitteisten tutkimusprojektien parissa työskentely. Projekteissa ratkotaan yritysten liiketoiminnan kannalta relevantteja kysymyksiä ja välillä vuorovaikutus yritysten kanssa voi olla hyvinkin tiivistä, mikä estää tehokkaasti ”käytännön arjesta vieraantumista”. Kuitenkin rahoittajasta riippumatta jokainen tutkimus vaatii tutkimusdataa, jota hankitaan esimerkiksi tekemällä yrityshaastatteluja. Dataa voidaan hankkia myös mm. tekemällä erilaisia kokeita ja mittauksia, kyselyjä laatimalla ja toteuttamalla, rakentamalla prototyyppejä jne. Muutama viikko ruuvimeisseli kädessä koelaitteistoa rakentaessa auttaa ymmärtämään, että joskus jatko-opinnot voivat olla hyvinkin lähellä käytäntöä. Puhumme siis varmasti kaikkien jatko-opiskelijoiden puolesta, kun toteamme Tiedebarometrin väittämään, että tutkijankoulutus antaa paljon muutakin kuin pelkästään teoreettisia valmiuksia.

Oman väitöstutkimuksen lisäksi monen jatko-opiskelijan työtehtäviin kuuluu myös opettamista. Opetustehtävät voivat sisältää esimerkiksi harjoitusten vetämistä ja opetuksen suunnittelua. Lisäksi jatko-opiskelijat voivat toimia kandi-, maisteri- ja diplomitöiden ohjaajina. Myös muu yleinen kehitys ja suunnittelutyö ja uusien projektien hakeminen ja hakemusten suunnittelu kuuluvat monen jatko-opiskelijan arkeen.

Yhtenä rikkautena jatko-opinnoissa on kansainvälistyminen ja siihen kannustaminen. Monesti työvuoden kohokohtia voivat olla tutkijavaihdot ja tutustumiset muihin yliopistoihin sekä oman tutkimuksen esitteleminen kansainvälisten tiedeyhteisöjen konferensseissa. Maailmalla tehtävään tutkimukseen tutustumisen lisäksi nämä vierailut tarjoavat loistavan mahdollisuuden verkostoitua muiden alan tutkijoiden kanssa ja siinä sivussa tutustua muiden maiden kulttuureihin.

Tohtoriksi valmistuminen

yhteiskuvaMitä tohtorin tutkinnon jälkeen? Mitä tarkoittaa olla tohtori? Nämä kysymykset eivät välttämättä ole täysin selviä kaikille jatko-opiskelijoillekaan. Tohtori on korkein yliopistollinen tutkinto, joten sen pidemmälle ei voi enää tutkintomuotoisesti opiskella. Se on Suomen koulutusjärjestelmän ylin porras, joka päättää yhteensä noin 20 vuoden ajan jatkuneen koulun penkkien kuluttamisen. Tohtoriksi valmistuminen on yhden pitkän tien loppu, mutta samalla toisen alku. Monelle tohtorin paperit tarkoittaa vuosien akateemisen vapauden jälkeen väistämätöntä siirtymistä oikeisiin töihin. Tohtorin tutkinto pätevöittää ennen kaikkea toimimaan itsenäisenä tutkijana. Yritysmaailman puolella näitä taitoja voidaan hyödyntää esimerkiksi vaativissa asiantuntijatehtävissä, mutta on tohtoreita runsaasti myös korkeissa esimiestehtävissä. Akateemisella uralla tohtoriksi valmistuminen vastaa kuitenkin vain ”ala-asteen suorittamista” ja on ensimmäinen askel tiedeyhteisön tunnustamana tutkijana kohti professoritason tehtäviä. Kaiken kaikkiaan tohtorin tutkinto on vain yksi tutkinto muiden joukossa, vaikka saahan siitä palkaksi kivan tohtorinhatun koristeeksi olohuoneen kaapin päälle.

Mikä on LUT tutkijakoulu?

LUT tutkijakoulu on vuonna 2010 perustettu, kaikki yliopiston tieteenalat kattava tohtoriohjelmien koordinointiyksikkö. Yksikkö sisältää eri tieteenaloilla toimitavat tohtoriohjelmat yliopiston sisäisistä ohjelmista kansallisiin ja kansainvälisiin tohtoriohjelmiin. Kaikki yliopiston tohtorikoulutettavat kuuluvat LUT tutkijakouluun.

LUT tutkijakoulua johtaa tutkimuksesta vastaava vararehtori apunaan tohtoriohjelmien johtajista koostuva tutkijakoulun johtoryhmä. Syksystä 2013 lähtien johtoryhmässä on ollut mukana myös kaksi opiskelijajäsentä tuomassa näkemystä tohtorikoulutettavien lähtökohdista.

LUT tutkijakoulun tavoitteena on mm.

  • lisätä tohtorikoulutuksen suunnitelmallisuutta ja laadukkuutta
  • levittää hyviä käytänteitä
  • tehostaa kansainvälistä liikkuvuutta ja verkottumista sekä
  • tukea ja kehittää neliportaista tutkijanurajärjestelmää

Kaiken kaikkiaan LUT tutkijakoulun tarkoitus on tasoittaa opiskelijoiden tietä kohti tohtorin tutkintoa.

Share with your friends










Submit
Back To Top