skip to Main Content
Luttilaisen Kielletty Hedelmä – Maisteri Aallossa

Luttilaisen kielletty hedelmä – maisteri aallossa

Share with your friends










Submit

Työllistyykö aaltolainen paremmin kuin luttilainen? Voiko Helsingin kauppakorkeakoulussa viihtyä? Eikö opiskelija pääse Lappeenrannan kaupungin sisään kotiutuakseen tänne?

Näitä kysymyksiä miettii mielessään moni, etenkin etelästä Lappeenrantaan muuttanut opiskelija. Aalef otti mörköä niskasta kiinni ja haastoi kaksi opiskelupaikkaansa vaihtanutta entistä luttilaista. Andreas Ahlbäck opiskeli LUT:issa TUTA:lla pääaineenaan teollisuustaloutta ja siirtyi vuoden 2012 syksyllä opiskelemaan Aaltoon tuotantotaloutta pääaineenaan International Design Business Management. Kyseessä on koulutusohjelma, jossa opiskelee tuotantotalouden, kauppatieteiden ja taideteollisen opiskelijoita. Jokainen opiskelee omaa alaansa sekä tutustuu muihin tieteenaloihin. Sofia Mattila opiskeli Lappeenrannassa ympäristötekniikkaa ja vaihtoi Aalto yliopistoon ympäristö -ja yhdyskuntatekniikan linjalle uutena pääaineenaan vesitekniikka.

Andreas oli päättänyt jo Lappeenrantaan tullessaan lähtevänsä jossakin vaiheessa takaisin pääkaupunkiseudulle opiskelun merkeissä. Tavoitteena oli saada hyvät paperit Aaltoon hakemista varten. Andreas kertoo, että vaikka viihtyikin Lappeenrannassa ’’kokoajan pieni piru olkapäällä muistutti maisterihaun lähestyvän.’’ Sofia taas haki enemmän extempore –meiningillä. ’’Ajattelin kokeilla, että pääsenkö’’ kertoo Sofia, jolle hyväksymiskirje tuli loppupeleissä yllätyksenä. Sofian syy Aaltoon hakemiselle oli puhtaasti opiskeluun liittyvä, sillä ’’Lappeenrannan kurssitarjonnasta ei löytynyt minulle mieleisiä kursseja’’. Aallossa aloitettuaan Sofia kertoo motivoituneensa opiskelusta aivan uudella tavalla, mutta ei tiedä ’’johtuuko motivaatio paremmista kursseista vai siitä etten käy enää bileissä’’.

Molemmat naurahtavat kysymykselle hakemisen vaikeudesta. Tässä kohtaa päästään kipupisteeseen. Vaikka hakeminen on teoriassa selkeää ja ohjeistettua, rakas yliopistomme asettaa siihen ylämäkiä. Käytännössä vaikeuksia tuottaa keskeneräisenä kandina hakeminen, sillä yliopistolta täytyy saada epävirallinen lupaus kandin valmistumisesta määräajassa ennen uuteen kouluun hyväksymistä.

Sofia sanoo hakemisen olleen silti helppoa. Aaltoon piti hakuvaiheessa toimittaa muun muassa opintosuoritusote, työtodistukset, CV ja motivaatiokirje. Päänvaivaa Sofialle lopulta aiheutti oma huoleton suhteutuminen uuteen kouluun hakemiseen. ’’Hain kokeilumielessä ja kun lopulta pääsin, tuli todella kiire suorittaa kaikki luvatut kurssit hyväksytysti läpi’’ Sofia naureskelee.

Itse hakemiseen ei yliopistolta apua saanut. ’’Aluksi minulle sanottiin, etten pysty vaihtamaan yliopistoa vaikka minut oli jo hyväksytty sisään Aaltoon’’ harmistunut Sofia kertoo. Sofia oli nimittäin suorittanut kurssin ja pelkäsi ettei tentin tulokset ehdi tulla professorilta ennen määräaikaa. Tähän Sofialla on antaa neuvo ’’pyydä luennoitsijoilta nopeampaa tarkistusaikaa, mutta älä kerro että tarvitset sen koulun vaihtamisen takia.’’

Myöskään Andreaksen hakuprosessi ei sujunut suunnitelmien mukaan, sillä ’’yhden dokumentin saaminen yliopistolta osoittautui ylivoimaisen vaikeaksi.’’ Juuri valmistuvana kandina (keskeneräisenä) hakevan tarvitsee saada omalta yliopistoltaan todistus, jossa yliopisto epävirallisesti lupaa opiskelijan valmistuvan kandiksi tiettyyn määräaikaan mennessä. Ensimmäisellä yrityksellä Andreas sai ankeat pakit ja vasta korkeimman tason kanssa käydyn sähköpostikeskustelun ja valmiiksi täyten todistuksen kera Andreaksen onnistui saada allekirjoitus. Kyseinen todistus on standardi esimerkiksi Mikkelissä opiskelevilla kauppatieteilijöillä, mutta Lappeenrannassa apua ei vuonna 2012 saanut edes lapun täyttämiseen.

Vaikuttaa siltä, että tämän tyylinen opiskelijoista ’’kiinni pitäminen’’ toimii huonosti. Yliopisto-opiskelijat ovat tottuneet raivaamaan itse tiensä ja ’’pidättely jättää ainoastaan huonon maun opiskelijan suuhun.’’ Andreakselle ilmoitettiin jo keväällä, että hänen maisteripaikkansa Lappeenrannassa ’’laitettiin eteenpäin’’ ja Sofialle yritettiin ehdottaa maksullista joustavaa opinto-oikeutta. Joustava opinto-oikeus on maksullisuutensa lisäksi myös todella vaikea saada.

Kaikki Lappeenrannassa ei kuitenkaan toiminut huonosti ja myös auttavia ihmisiä löytyi. ’’Leena Tynninen ohjasi ja auttoi meitä ammattimaisesti, kuten kuuluukin. Hän teki voitavansa ja antoi suositukset sekä ohjasi kandimme erinomaisesti’’ Andreas kertoo. Tälläisten ihmisten kanssa haluaa jatkaa yhteistyötä ja viedä positiivista sanomaa sekä mahdollisuuksia Lappeenrannasta eteenpäin. Tässä positiivisuudessa LUT:illa olisi mahdollisesti kehitettävää.

Miten LUT ja Aalto eroavat toisistaan?

’’Vaikka LUT onkin hyvä koulu, on taso Aallossa astetta kovempi’’ Andreas valaisee. Tuntuu siltä, että Aallossa kaikki haluavat oppia eikä koulussa istuta huvin vuoksi. Motivaatiota arvostetaan esimerkiksi Andreaksen koulutusohjelmassa todella paljon ’’Aallossa käytin yhteen laajaan kurssiin aikaa 700-800 tuntia. Lappeenrannassa näin ei tainnut käydä ikinä’’ Andreas kertoo. Myös opetus on etenkin Andreaksen luovemmassa koulutusohjelmassa hyvin erilaista. ’’Käytännössä ensimmäisen vuoden aikana oli yksi iso kurssi, ja intensiivikurssit ympärillä tukivat sitä. Tämän ison kurssin projektina oli kehittää Roviolle uusia konsepteja, jotka saatetaan todellakin ottaa oikeasti käyttöön. Suuret kansainväliset firmat ja aidosti innostuneet professorit pitävät virkeyden yllä’’ Andreas kertoo ensimmäisestä vuodestaan.

Sofian on vaikea arvioida, onko opettajat Aallossa parempia vai oma suhde opiskeluun muuttunut. ’’Aallossa olen todella alkanut nähdä vaivaa koulun eteen. Lappeenrannassa juhlin paljon, mutta Aallossa olen käynyt juhlissa vain kaksi kertaa’’ Sofia tunnustaa. Loogisesti ajateltuna kiinnostavammat kurssit myös saavat opiskelijan opiskelemaan tasokkaammin ja tätä kautta oppimaan enemmän.

Mitä kaipaatte Lappeenrannasta?

Andreas: ’’Kavereita! Lappeenrannassa kaikki olivat uusia ja tutustuttiin heti, erittäin hyviä tyyppejä ja myöhemmin ystäviä. Lappeenrannasta kaipaan myös tehokkaita koulupäiviä koska viikonloppuisinkin koululla viihdyttiin useita tunteja. Lappeenrannassa myöskin päivät noudattivat tiettyä kaavaa: kun koulupäivä oli hoidettu, otettiin reeni ja sitten sauna ja leffa. Lapsuuden ovelta ovelle ’’voitsä olla meninki’’ on hauskaa!’’

Sofia: ’’Yhteisöllisyyttä, nimittäin kun aloittaa vasta maisterissa Aallossa niin jää ulkopuoliseksi. Aallossa en koe samalla tavalla kuuluvani yhteisöön kun LUT:ssa. Esimerkiksi vesitekniikassa aloitti vain neljä opiskelijaa, joista kahden kanssa vietän aikaa joka päivä.  Aloittaessani olin ainoa joka tuli yliopistosta kandina, muut tuli AMK:sta ja heillä oli lapsia jne. Kaipaan myös lyhyitä välimatkoja.’’

Mitä haluatte sanoa kaikille jotka suunnitelee hakua ?

A: Jos on polte ja tuntuu siltä että haluaa jotain tehdä niin sitä kannattaa seurata. Haasteet alkoivat sen jälkeen kun on saanut paikan. Järjestelmä on kankea mutta keinot löytyy. Lappeenrannalla on pienemmän mestan etu: terkkarilta lyhyt matka opolle. Jos haluat kuitenkin hakea, selvitä tarpeeksi ajoissa hakuprosessi ja tarvittavat kurssit. Jo toisen vuoden loppupuolella kannattaa alkaa suunnittelemaan maisterihakua. Itselläni viimeiseksi jäi kaikki vaikeimmat kurssit, joka tarkoittaa että tentin ydinenergiasettejä toukokuun puolella.

S: Organisaation suuruus on Aallossa myös ongelma, en esimerkiksi saanut hakea vaihtoon koska minulla oli vain 25 noppaa vaikka piti olla 30 ja olin saamassa ne 5 lisää 2 viikon sisällä päivämäärästä.

Lappeenrantalaisten saattaa olla vaikeaa suhtautua näihin Aaltoon loikainneisiin opiskelijoihin. ’’Wappuna Lappeenrannassa yksi tuttu tuli haukkumaan petturiksi ja kysyi, onko huumorintajukin kadonnut Aallossa?’’ Sofia kertoo. Andreaksen kaverit taas heittivät vitsiä siitä ’’kuinka ei voida enää moikata toisiamme’’. Nämä huolettomat vitsit saattavatkin todellisuudessa kertoa jotakin Lappeenrantalaisten opiskelijoiden alemmuuskompleksista Aaltoon. Miksi emme olisi vain ylpeitä omasta valinnastamme ja antaisi muiden seurata omia unelmiaan?

Vaikuttaa siltä, että kun kerran on lähtenyt niin takaisin ei ole tulemista. Uskaltaako silti Aaltoon lähteä ja voiko hakeminen olla virhe?

Andreas: ’’Perus motivaatio vaihtamiseen pitää olla kunnosa. Kysele kavereilta mielipiteitä, sillä vasta itse kokemalta tietää viihtyykö vai ei. Koska kun paikan on ottanu vastaan niin pitää vaan pysyä kasassa koska ei takas ei enää pääse. Yritä löytää itsesi kaltaisia ihmisiä, niin varmasti onnistuu ja natsaa.’’

S: ’’Uskaltaa ja kannattaa lähteä! Voin tosin kuvitella että jollekin vaihtaminen voi olla virhe. Esimerkiksi minua ei haittaa ettei mulla oo kavereita Aallossa: luennolla voi keskittyä ja olen tyytyväinen että lähdin. Ei opiskelu Aallossa niin hohdokasta ole. Toisaalta kun ei tunne ketään, ei tartte myöskään moikata.’’

Olettekste nyt aaltolaisii?

A: ’’Kyllä. Siemen jäi itämään kun alun perin lakkikin oli Otanimestä sähköltä, jossa opiskelin ennen LUT:n tuotantotaloutta. Pieni huono maku tosin Lappeenrannasta jäi kun oli nin vaikea hakuprosessi Aaltoon.’’

S: ’’Joo kai.’’

Mitä teistä tulee isona?

S: (repee) ’’En tiedä. Maailmanpelastaja.’’

A: ’’Red Bullin toimitusjohtaja. Richard Branson. ’’

Mut hei, no hard feelings.

Share with your friends










Submit
Back To Top