skip to Main Content
Aalef Kuva2

Aalef: Mikä mättää?

Share with your friends










Submit

Viime syksynä Aalefin ravintoloiden taso alkoi puhuttaa Skinnarilan kansaa enemmän kuin aiemmin. Muun muassa Jodelissa kiivaana käynyttä keskustelua sävyttivät esimerkiksi tyytymättömyys valikoiman suppeuteen ja Aalefissa usein toistuvaan einesruokaan, nugetteihin ja jauhelihapuikkoihin, kuten myös ravintoloiden yleinen siisteys.

Koska LTKY on Aalefin omistaja, jäsenpalvelukyselyn välityksellä ja muista kanavista saatu negatiivinen palaute aiheutti erityistä kiinnostusta myös ylioppilaskunnassa. Aihetta pyrittiin purkamaan 7.12. pidetyssä edustajiston iltakoulussa, jossa Aalefin toimitusjohtajaa Mika ”Alli” Alitalo käsitteli aihetta ja vastaili edustajiston esittämiin kiivaisiin kysymyksiin.

Totesimme, ettei lyhyt iltakoulukuulustelu avannut tilannetta ja toivottuja parannusehdotuksia tarpeeksi, ja päätimme haastatella Allia syvällisemmin Alivea varten. Keskustelu käytiin joulun alla Alitalon toimistolla Technopoliksella.

Mitä saadun negatiivisen palautteen taustalla on?

”Yliopiston remontin myötä toimintamme on rehellisesti sanottuna ollut massojen hallintaa. Saimme suoran käskyn haalia Aalefille mahdollisimman paljon kävijöitä ja euroja. Näin on tehty, mutta toisesta päästä ollaan menty yli.

Kaiken keskellä iltapäivän ruokailun järjestäminen on mennyt ihan perseelleen. Ja siinä kohdassa kun opiskelija saapuu iltapäivästä nälkäisenä ja väsyneenä syömään ja yksi asia on pielessä, totta kai kaikki  kumuloituu. Ja nyt kun massaa on enemmän, palaute kumuloituu kahta hullummin. Siinä meillä on epäonnistuttu pahasti.

Kukaan ei tykkää kärhämistä ja huonosta palautteesta. Tietysti pyritään siihen, että kaikki menee hienosti. Mutta sitten jossain asioissa ollaan vähän sokeita. Saatu palaute on aina 90-prosenttisesti negatiivista, niin on aina ollut. Ainut poikkeus on fiilismittari, joka antaa vähän erilaista kuvaa, mutta muuten meidän saama palaute on yleensä sitä, että joku on huonosti. Mieluummin otetaan vastaan sellaista palautetta, jossa tarkemmin kerrotaan, mikä oli pielessä. Huutelusta ei saada mitään otetta. Siitä että sanotaan, että kaikki on perseestä, tehkää paremmin.”

Haluatte siis palautetta. Millä tavoin palautetta voi antaa?

”Happy or not –mittarin eli fiilismittarin tuloksia seurataan tulosraportin osana. Ylioppilastalon lappupalaute on toinen kanava, johon voi purkaa ruokailuhetken jälkeistä aggressiota. Lisäksi meidän nettisivuilla jokaisen sivun alapaneelista löytyy palautekenttä, johon lähettäjä laittaa omat yhteystietonsa, ja siihen palautteeseen voidaan vastata nopeastikin.

Nyt ollaan pistämässä pystyyn myös asiakasraati, pidetään keskusteluja joissa voi purkaa omia mielipiteitä ja ennen kaikkea hyviä ehdotuksia siihen liittyen, miten asioiden tulisi olla. Sellaisesta palautteesta tykätään, että yksilöidään, missä on vika, ja vielä enemmän tykätään siitä että kerrotaan vikaan parannusehdotus.”

Toivotteko, että palautetta annetaan lennosta ruokailun aikana?

”Palaute mitä saadaan ravintoloista on usein sellaista, että ketsuppi oli loppu, mikä korjautuisi sillä, että tultaisiin sanomaan, että ketsuppi on loppu. Henkilökunta haluaa ihan oikeasti, että tiskille tullaan sanomaan, niin asia voidaan korjata heti.

Tästä pitää toki tiedottaa paremmin, että palautetta saa antaa. Toinen ratkaisu asiaan on se, että jatkossa meillä on salin puolella yksi työntekijä enemmän. Hänen tehtävänsä on pitää huolta siitä että salaatti ja leipä riittävät, ja olla läsnä. Tämä ehkä lisää sitä, että uskalletaan entistä enemmän antaa lennosta parannusehdotuksia.

Henkilöstön roolituksiin tehdään muitakin muutoksia. Kassahenkilökuntaa vaihdetaan muutama kerta päivässä. Niin vahvaa ihmistä meillä ei ole ikinä ollut töissä, joka jaksaisi työpäivän aikana kohdata puolisentoista tuhatta erilaista hahmoa ilman pinnan kiristymistä.

Nyt on myös nimetty ihmisiä vastaaviksi, jotka  jatkossa raportoivat, mitä illan aikana tapahtuu. Eniten sylettää se, ettei me välttämättä tiedetä, mitä edellisenä iltana on tapahtunut, kun vastaavalle ei kerrota. Tällaisia tilanteita on ollut nyt, kun aukioloajat ovat olleet pidemmät ja asiakasmäärät isoja.”

Opiskelijat pillastuivat liian usein toistuvista einesruuista. Miksi aina einestä?

”Sanaa eines itse karsastan, mutta kappaletavaralla on yhtäsuuruusmerkki hittiruokien kanssa. Eines myy, niitä toivotaan kaikista eniten, ylivoimaisesti eniten. Se, että niitä on nyt ollut aivan liikaa tarjolla, johtuu siitä, että yhtiöltä tuli käsky huolehtia siitä, että päärakennuksen asiakkaista mahdollisimman moni siirtyisi Aalefille. Millä tämä tehdään? Laittamalla tarjolle niitä ruokia, joita ihmiset haluavat.

Siihen, että suosikkiruuat tulevat korvista ulos, olisi pitänyt osata reagoida paljon aiemmin, jo syyskuun jälkeen kun kuherruskuukausi oli ohi. Sisäisistä syistä johtuen tämä meni kuitenkin plörinäksi. Itsekin tajusin asian vasta pari viikkoa sitten.

Hittiruokien lisääminen on siis mennyt ylitse, ja myös se, että molemmissa ravintoloissa on ollut tarjolla sama ruoka. Tämänhän kiistinkin vielä. Väitin edarille kiven kovaan, että näin ei meillä toimita. Mutta olin väärässä: näin on jossain kohtaa tehty. Tarkoituksena on ollut, että molemmissa ravintoloissa olisi samaan aikaan hittiruoka, koska jos laitetaan Laserille uunimakkara, myös YO-talolle on pakko laittaa joku muu, vaikka nugetit, jotta toiseen ravintolaan ei synny kaaosta.

Mutta samaa ruokaa ei molemmissa ravintoloissa missään nimessä saisi olla, ja tästä eteenpäin niin ei tule olemaan. Hittiruokia tulee kuitenkin jatkossakin olemaan, ihan vain sen takia, että ne myyvät. Jatkossa niiden määrää pienennetään, ja tilalle tuodaan enemmän kastike- ja laatikkoruokia. Tällöin liikevaihto ja kävijämäärät tulevat pienenemään, mutta kastikkeissa ja laatikoissa on toisaalta parempi kate.

Ettei nyt sitten tule väärää käsitystä, haluan korostaa sitä, että emme oikaise ruuan laadussa. Emme ohenna laatikoita ja kastikkeita. Ravintoloiden sijainnille ja tilan tuoreudelle emme voi yhtään mitään. Ainut millä voidaan taistella, kun päärakennuksen ravintola avautuu, on ruoka ja sen laatu, joten sen parantaminen on todella meidänkin etu.”

Asettaako KELA vaatimuksia ruuan laadulle? Täyttyvätkö vaatimukset?

”Täyttyvät, mutteivat kaikissa ruokalajeissa. Ruoka menee aika ankeaksi, jos sieltä pudotetaan kaikki metwurstit, fetat ja lihapullat. Kalliimman kokin suosituksen lisäksi tavallisia ruoka-annosvaihtoehtoja on oltava vähintään kolme, mikä meillä täyttyy. Joka päivä vähintään kahden vaihtoehdon täytyy täyttää KELA:n sisältökriteerit, ja kaiken mitä meillä myydään on mahduttava kriteerien sisään neljän viikon aikana, mikä meillä myöskin pitää.

Saadusta palautteesta paistoi läpi se, että proteiini on kova juttu. Proteiini-innostus on ollut nyt useamman vuoden ajan pinnalla. Kriteereiden mukaan emme kuitenkaan voi suosia proteiinia emmekä laittaa sitä normaalia enempää, mutta pyritään siihen, että vaihtoehdoista voisi poimia itselle sopivimman. Suosikkiruokiaan sieltä ei mitenkään välttämättä saa, mutta siihen tavallaan pyritään.”

Vertaatteko Aalefin ruokailua muihin korkeakouluravintoloihin?

”Tällä tontilla kyllä, mutta jos miettii Suomen laajuisesti, niin vertaaminen on vähän turhaa, koska vapaata itseottoa ei ole missään muualla. Se hämäröittää vertailun täysin. Myös sillä, millainen ravintola on, on hirvittävän iso vaikutus siihen, onko vertailu mahdollista. Ollaan aika onnellisessa asemassa siinä mielessä, että YO-talo on tehokas, koska ruoka nostetaan heti linjastoon. Laserissa taas kaikki pitää tuoda salin puolelle, missä riittää hommaa yhdelle henkilölle.

Kun vertaillaan ravintoloita ympäri Suomen, pitäisi aina miettiä sitä, että opiskelijaruokailun kate on ohuin mitä ravintola-alalla on. Jos jossain myydään laihaa soppaa, siihen on syynsä. Ne tuskin tekevät sitä tahallaan, ilkeyttään, vaan se on taloudellinen pakko.

Puhuin totta kun sanoin, että meidän ravintolat on mielestäni viihtyisiä. Kun meillä vierailtiin Itä-Suomen yliopistosta niin ne oli ihan haltioissaan. Mutta nämä ovat makuasioita.”

Miksi ruoka loppuu niin usein kesken?

”Nyt ollaan tehty sellainen päätös, että tilausmääriä nostetaan. Ruuan menekin arviointi on oraakkelihommaa, koitetaan arvella, riittikö viimeksi samaan vuodenaikaan saman ruuan määrä. Peräkkäisinä päivinä kävijämäärät voivat heittää kolmesta viiteen sataan.

Kun tilausmääriä nostetaan älyttömästi, seurauksena on se, että häntiä jää ylitse, eikä Laserissa kestä viikkoakaan, kun kaikki varastot ovat jo täynnä. Joudutaan elämään tämän fyysisen rajan kanssa.

Sellaisen heiton tein vastaaville, että hyväksytään se, että kerran viikossa loppuu ruoka. Otetaan se tavoitteeksi. Jos mennään siihen, ettei ruoka koskaan lopu kesken, ollaan yhdessä viikossa kusessa ja hukkatavaran määrä kasvaa väistämättä.”

Miksi YO-talolta saatava ruoka on eritasoista kuin Laserilta?

”Ollaan mietitty tätä päämme puhki. Jos meillä on identtinen resepti, identtiset raaka-aineet, niin ainut ero on ympäristö. Kaikki viihtyvyyteen liittyvät pienen pienet tekijät kumuloituvat.  Ja se, että Laserin kokki tekee vähän luvatta, käyttää enemmän kermaa ja suolaa.

Me eletään asiakkaista ja tiedetään se äärimmäisen hyvin. Opiskelijat on asiakkaina määräänsä isompia meille. Edarin iltakoulussa epäiltiin, että me kuunnellaan Laserin siviiliasiakkaita. Ei, me joudutaan koko ajan puolustelemaan, minkä takia tehdään tietyllä tavalla. Toki koitetaan pitää siviiliasiakkaat tyytyväisinä, mutta mennään ihan puhtaasti opiskelijoiden ehdoilla koko ajan.”

Selitän tässä paljon, koska me emme tahaltemme tee mitään väärin. Tiedän, että vastaan aivan liian tylysti, ja järkevintä olisi valehdella ja luvata kuu taivaalta, mutta en sitä tee, koska en siihen pysty.

Mielipiteet voivat välillä olla kokoaan isompia. Mutta arvokkaita silti. ”Ruoka on paskaa”, kiva tietää, mutta olisi kiva tietää, miksi se on paskaa. Vaikka näillä sanoilla voit julkaista.”

Kirjoittaja

Siiri Kähönen

Kirjoittaja on LTKY:n tiedottaja, Aliven moderaattori ja neljännen vuoden kylteri, jota pyörittävät pilates ja Battery.

Share with your friends










Submit
Back To Top